Karjalan tasavallan päämies on ylpeä suomalaisuudestaan
Ensimmäisellä virallisella vierailullaan Suomessa oleva Venäjän Karjalan tasavallan tuore päämies Aleksandr Hudilainen tekee heti aluksi selväksi, mikä hän on miehiään.
”Minä olen sataprosenttinen, puhdas suomalainen”, sanoo Hudilainen, vaikka onkin Venäjän federaation kansalainen ja Karjalan tasavallan tuore johtaja.
”Minussa ei silti ole tippaakaan venäläistä verta.”
Toukokuun lopulta Venäjän Karjalaa johtanut neljän sadan vuoden juuret Venäjällä omaava mies sanoo tuntevansa Inkerin ja inkeriläisten historian tarkasti.
Hän tietää, että niin isän kuin äidinkin suvussa saa mennä monia sukupolvia taaksepäin ja aina esivanhemmat ovat suomalaisia.
”Olen kiitollinen isälleni ja äidilleni siitä, että he opettivat poikansa kunnioittamaan juuriaan, kieltään ja inkeriläisten historiaa.”
”Olen myös ylpeä niistä Venäjän hallitsijoista, jotka kunnioittivat inkeriläisten oikeuksia olla inkeriläisiä, heidän omia koulujaan ja kirkkojaan sekä tapojaan, kuten esimerkiksi Pietari Suuri teki jo 100 vuotta inkeriläisten nykyiselle Inkerinmaalle tulon jälkeen”, sanoo Hudilainen.
Rivien välistä pitää ymmärtää, että sitä neuvostojohtajaa hän ei kovin paljon kunnioita, joka lähetti hänen isänsä sodan ajaksi Siperiaan ja tapatti sitä ennen 1930-luvun lopussa tuhansia Neuvostoliiton suomalaisia.
Ääneen hän ei sitä kuitenkaan sano, vaan muotoilee pyöreästi: ”Oli aikoja, jolloin piti taistella ja tapella suomalaisuuden puolesta. Toiset lapset kiusasivat minuakin koulussa sukunimeni takia, mutta säilytin nimeni ja suomalaisen ylpeyteni.”
Varmasti pikku-Sasha sai koulussa kuulla monta kertaa olevansa ”tsuhna”, joka on suomalaisesta samanlainen ruma pilkkanimi, kuin ”ryssä” on venäläisestä.
Suomalaisuus palkittiin viime keväänä, kun Karjalaan tarvittiin uutta päämiestä.
”Presidentti Vladimir Putin sanoi minulle, että hän nimittää minut Karjalaan, koska olen suomalainen ja siksi varmasti pärjään siellä”, kertaa Hudilainen syitä, joilla Kremlissä hänen valintansa Karjalan johtoon sinetöitiin.
Paluumuuttajaa Hudilaisesta ei koskaan tullut, vaikka hän nuorena olikin 1990-luvun alussa parina vuonna Torniojokilaaksossa töissä tiliä tekemässä.
Samoin Hudilaisen äiti oli sotien aikana liki kaksi vuotta Suomessa.
”Äitini asui Keravalla ruotsinkielisessä perheessä yhdessä vuonna 1941 syntyneen isosiskoni kanssa.”
Tähän aikaan isä-Hudilainen oli Siperiassa niin kuin tuhannet muutkin inkeriläiset.
Suomalaisuuden ohella on toinenkin puheenaihe, joka saa Hudilaisen silmät loistamaan. Se on metsästys.
”Susi on erittäin vaikea ampua. Se näkee, kuulee ja haistaa erinomaisesti. Jos se keksii sinut, et saa saalista.” Hudilainen on itse ampunut kaksi sutta.
Myös karhunkaatajien joukkoon Hudilainen kuuluu, mutta karhujahti ei ole yli 10 vuotta sitten ammutun karhun jälkeen kiinnostanut: ”Minusta karhun taljan sisällä on ikään kuin ihminen.”
”Nyt ammun karhuja vain kameralla”, sanoo päämies ja paljastaa metsästyksen ja kalastuksen ohella myös luontokuvauksen harrastuksekseen.
Hudilainen sanoo ymmärtävänsä suomalaisten metsästäjien halun tulla Karjalaan susijahtiin.
”Tervetuloa. Varsinkin pohjoisessa Karjalassa riittää susia metsästettäväksi.”
Oikein hoidettuna ja järkevästi järjestettynä susijahti voi olla tyydyttävä bisnes niin suomalaisille kuin karjalaisillekin. Asiat pitää vain sopia kunnolla etukäteen.
HARRI EKHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
