Sokerivero söisi myös hunajaa

vierasyliö

Valtionvarainministeriön sokerityöryhmä valmistelee lakialoitetta sokerin ja sokerituotteiden verottamiseksi. Työryhmän väliraportissa ehdotetaan sokeriveron alaiseksi muun muassa sokeria, jäätelöä, limsoja ja keksejä.

Myös hunaja ja hunajatuotteet halutaan verotettavaksi vuodesta 2014 alkaen.

Sokerin verotus on ymmärrettävää, koska halutaan vähentää sokerituotteiden aiheuttamia riskejä kansanterveydelle. Hunajalla on kuitenkin paljon hyödyllisiä ominaisuuksia, joita teollisella sokerilla ei ole.

Kaikkein tärkeintä mehiläistarhauksessa on kuitenkin pölytys, jonka merkitys erityisesti tulisi ottaa huomioon veroa suunnitellessa.

Mehiläispölytyksen arvo on moninkertainen hunajan tuotantoon verrattuna, eikä ihminen pysty sitä keinotekoisesti tekemään. Monet satokasvit tarvitsevat mehiläispölytystä luontaisen pölytyksen puuttuessa.

Pölytyksen arvo Suomessa, huomioidessa tärkeimmät kaupalliset viljely- ja puutarhakasvimme sekä arvion kotitarveviljelystä, on 60 miljoonaa euroa. Tämä on yli 11-kertainen keskimääräiseen hunajan arvoon verratessa. Hunajaa tuotetaan Suomessa keskimäärin 1,8 miljoonaa kiloa vuodessa.

Vaikka sokerivero tuottaisikin tullessaan verotuloja valtiolle, tulisi tämän pölytystyön arvo ottaa huomioon. Mehiläistarhauksen ”sivutuotteena” pidetty pölytys tulee lopulta arvokkaammaksi kuin sokerivero.

Mikäli mehiläistarhaus vähenisi veron vuoksi ja tapahtuisi esimerkiksi kymmenen prosentin muutos mehiläispesien määrässä, vähentäisi se tuottajahinnoin lasketun hyönteispölytyksestä hyötyvien kasvien sadon arvoa noin kuusi miljoonaa euroa.

Vertailun vuoksi, on arvioitu, että sokerivero toisi hunajan kautta verotuloja 0,42 miljoonaa euroa.

Mehiläisille annetaan elokuussa hunajan korjuun jälkeen talviruokinta. Ne eivät selviäisi ankarasta talvestamme ilman riittävää ravintoa. Tämä ruokintasokeri on yleensä 67 prosenttista sokerivesiliuosta, jonka mehiläiset keräävät ruokinta-astioista omiin kennoihinsa.

Kokonaissokeripitoisuuteen perustuva sokerivero uhkaakin kohdentua myös tähän sokeriin, mehiläisten rehuun. Eläinrehulla on jo veronsa, mutta sokerivero ruokintasokerista menee tarkoituksessaan harhaan, koska se ei tulisi vähentämään ihmisten sokerinkäyttöä.

Ruokintasokerin verotuksen uhkana on myös se, että se asettaisi Suomessa tuotetun hunajan kilpailullisesti epäedulliseen asemaan muualla EU:ssa tuotettuun hunajaan nähden. Tämä rikkoisi EU:n jäsenvaltioita velvoittavaa syrjimättömyysperiaatetta.

Kotimaisuutta halutaan vaalia, mutta se vaatii työtä ja tukea. Sokerivero koskisi toki ulkomaista hunajaa, mutta ei muissa maissa annettua ruokintasokeria.

Mikäli kotimaisen hunajan hinta nousee ruokintasokerinveron vuoksi, kuluttajat alkavat suosia ulkomaista hunajaa. Tätä ei kukaan päättäjistä ainakaan myönnä haluavansa.

Mehiläistarhaus on Suomen ilmasto-oloissa haastavaa. Hunajasadossa on suuria vuosittaisia vaihteluita.

Tänä vuonna sato onkin jäänyt monella paikkakunnalla pieneksi kylmän ja sateisen kesän takia. Mehiläisillä ei ollut työkelejä eikä tarhaajille tullut satoa. Sato jäänee kokonaisuudessaan noin 60 prosenttiin normaalista. Kotimainen hunaja uhkaa loppua kaupoista maaliskuuhun mennessä.

Yhtenä alan kompastuskivenä on myös suuret talvitappiot eli mehiläiskuolleisuus, jota aiheuttaa muun muassa varroa-punkki.

Ongelma alalla on myös tarhaajien korkea ikä. Harvalla muulla alalla ammattilaisten keski-ikä on noin 60 vuotta. Vaikka mehiläistarhaus onkin nosteessa, mukaan tarvittaisiin harrastelijoiden lisäksi myös ammattilaisia – ja nopeasti.

Kuten kaikessa maataloudessa, mehiläisalan tuotantokustannukset ovat olleet viime vuosina jatkuvassa nousussa, mutta hunajan hinta ei ole kivunnut samaa tahtia ylöspäin.

Etenkin polttoainekustannukset aiheuttavat nousupainetta hunajan hintaan, koska tarhaajat joutuvat ajamaan pitkiä matkoja tarhojen välillä hoitotoimenpiteitä tehdessään.

Mikäli otetaan huomioon nämä esimerkit tarhaajien työtä vaikeuttavista asioista, ei liene tarpeen sanoa, että lisää paineita tuotantoon ei tarvita. Juuri niitä sokerivero asettaisi.

Hunajan hinnalla on suuria nousupaineita jo valmiiksi, sitä ei sokeriverolla tarvitse enää nostaa. Jo nyt voidaan sanoa, että hunajan hinta tulee nousemaan lähivuosina jo pelkästään tämän vuoden pienen sadon ja kasvaneiden tuotantokustannusten vuoksi.

Sokeriveron avulla eduskunta pyrkii vähentämään sokerin haitallisia terveysvaikutuksia. Hunajaan kohdistuessa vero ei tue tätä tavoitetta.

Hunajan ominaisuudet eroavat sokeriruo’osta ja -juurikkaasta saatavasta sokerista huomattavasti. Vaikka hunaja toimiikin makeutusaineena, se ei ole mehiläisten valmistamana luonnontuotteena rinnastettavissa teolliseen sokeriin.

Hunaja sisältää vähemmän kaloreita kuin sokeri, joten se on ruokavaliossa vähäenergisempi vaihtoehto. Hunajalla saadaankin sokeria vastaava makeus 40 prosenttia pienemmällä energiamäärällä.

Hunajassa on lisäksi todistettavissa monia positiivisia ominaisuuksia. Se sisältää tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita. Hunajan sisältämä defensin 1 -proteiini tekee siitä lisäksi antibakteerisen tuotteen.

Suomalainen mehiläistarhaus on monen uhan alla, lisää vaikeuksia ei tarvita. Suomalaiset hunajantuottajat, pakkaajat ja muut alan tekijät ovat erittäin jyrkästi hunajaa ja ruokintasokeria koskevaa veroa vastaan.

Selkein sanoma on, että lopulliset verotulot jäisivät haluttua pienemmiksi, koska arvokas pölytys vähenee jos tarhaus Suomessa vaikeutuu.

Menetys olisi loppujen lopuksi verotuloihin nähden moninkertainen – ja monimuotoinen.

TUULA LEHTONEN

Kirjoittaja on Suomen Mehiläishoitajain Liiton kuluttajaneuvoja.

Avaa artikkelin PDF