Pohjoismaista karjataloutta syyllistetty ympäristökeskustelussa
Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen arvioi, että pohjoismaista karjataloutta on viime aikojen ympäristökeskustelussa syyllistetty liikaa.
Hänen mielestään ruotsalaisasiantuntijoiden perusteluissa on järkeä.
Meilläkin merkittävä osa lihasta tulee maidon tuotannosta, Ollikainen toteaa. Silloin lihan ympäristörasitus on pieni, koska pääosa tuotannon ympäristövaikutuksista kohdennetaan maidolle.
Ruotsalaiset ovat oikeassa myös siinä, että karjatalous on hyvä keino jalostaa biomassaa valkuaiseksi karuilla alueilla, joilla vain ruoho kasvaa hyvin.
”Lisäksi karjatalous tuottaa aivan ehdottomasti positiivisia monimuotoisuusvaikutuksia ja ihmisten arvostamaa maaseutumaisemaa.”
Karjataloutta syyllistetään myös vesistöjen rehevöitymisestä.
”Karjatalous ei sinänsä kuormita”, Ollikainen sanoo. ”Kyse on siitä, miten lanta käytetään. Sitä voidaan käyttää typerästi, vaikka meillä olisi vähän karjaa, tai järkevästi, vaikka meillä olisi paljon karjaa.”
Ollikainen toteaa, että meillä on paljon peltoja, joilla lannoiteintensiteetti on suurempi kuin rehua tuottavilla pelloilla. ”Jos kuormitusta halutaan vähentää, meidän malleissa toimenpiteiden kohteiksi nousevat ensin ne pellot, joilla käytetään korkeita typpilannoitetasoja.”
Ollikainen ei kuitenkaan asettaisi kotimaista ja tuontilihaa aivan niin rajusti vastakkain kuin ruotsalaisasiantuntijat.
”On selvää, että jos sademetsiä raivataan, tuontilihan ympäristövaikutus on suuri. Hyvin järjestetty tuotanto voi olla toinen juttu, sillä kuljetuksen tuoma ympäristövaikutus jää usein pieneksi.”
”On sitten eri asia kysyä, onko lihansyönnin jatkuva kasvu globaalisti hyvä vai huono asia”, Ollikainen huomauttaa.
Esimerkiksi Kiinassa sianlihan kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti. ”Sen seurauksena Kiina tuottaa Argentiinassa valtavia määriä soijaa rehuksi, mikä johtaa viljelymaassa moniin hankaliin sosiaalisiin ja ympäristövaikutuksiin.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
