UUTISTAUSTA Vielä kerran suomettumisesta
Hävittyään hallituksessa ydinvoimaa koskevan äänestyksen vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö on läntisen laatulehden haastattelussa syytellyt poliittisia vastustajiaan suomettumisesta. Siis mistä?
Muistan hyvin, kuinka ankaraa taistoa aiheesta käytiin nelisenkymmentä vuotta sitten. Kyse oli läntisissä piireissä hellitystä mielikuvasta, jota ei voitu loihtia pois millään. Sen toitottaminen, ettei Urho Kekkosen ajan Suomi ollut suomettunut, oli lännen suuntaan tuuleen huutamista: mitä ankarammin asiasta vaahdottiin, sitä varmemmin mielikuva oli ja pysyi.
Kaiken perustana oli Jaltan sopimus. Suomi oli maailmansodan loppuselvittelyssä Stalinin vaatimuksesta ja länsiliittoutuneiden suostumuksella liitetty Neuvostoliiton etupiiriin. Tykinkantaman päähän eduskuntatalosta perustettiin Neuvostoliiton sotilastukikohta. Valvontakomission alaisuudessa Suomi riisuttiin aseista.
Näissä oloissa syntyi suomettumisen sisäpoliittinen ulottuvuus. Sen loivat ne, joiden tavoitteena oli Suomen sovjetisoiminen. Heitä hännystelivät ne, jotka historioitsijan ajatusta lainatakseni omaa etuaan ajaessaan muuttivat Kekkosen tarkkaan ohjaaman neuvostoystävyyden näytelmän kotimaiseksi puskafarssiksi. Tämä joukko vahvisti pelkällä olemassaolollaan lännessä uskoa suomettuneeseen Suomeen.
Suomi kuitenkin säilytti itsenäisyytensä. Maa maksoi velkansa, piti kiinni kansanvaltaisesta yhteiskunta- ja läntisestä talousjärjestelmästään, vaurastui taloudellisesti ja liittyi kansainvälisiin, pohjoismaisiin ja läntisiin järjestelmiin varovaisesti, mutta määrätietoisesti.
Kommunistien vaikutus padottiin, ja kun Neuvostoliitto hajosi, hännystelijät vetäytyivät kuoreensa odottamaan aikaa parempaa.
Suomen menestyksen teki mahdolliseksi se, että maan johto onnistui rakentamaan hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon. Tätä helpotti Yhdysvalloissa varhain omaksuttu linja, jonka mukaan Suomen itsenäisyyden säilymistä tuettiin kaikin mahdollisin tavoin yrittämättä kuitenkaan vaikuttaa Suomeen tavalla, joka vaarantaisi sen suhteet Neuvostoliittoon.
Moskovassa Suomen erityisasemaa siedettiin, koska Ruotsia ei haluttu ajaa Natoon.
Muualle etupiiriinsä ei Neuvostoliitto Suomen mallia koskaan hyväksynyt. Kaikki yritykset tukahdutettiin väkivalloin – Itä-Saksassa, Unkarissa, Tšekkoslovakiassa ja Puolassa. Samaan aikaan Suomi jatkuvasti lujitti omaa ulkoista asemaansa.
Suomettumisväitteiden ytimessä oli usko, jonka mukaan Suomen menestyksestään maksama hinta oli liian korkea. Lännessä monet uskoivat, että vapaus ja itsenäisyys olivat vain silmänlumetta – kaikki tärkeimmät päätökset piti kuitenkin hyväksyttää Moskovassa.
Kotoiset suomettajat tuskailivat, kun neuvostoystävyyden suojissa kapitalistit rikastuivat ja työkansan riisto jatkui entistä härskimpänä.
Mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos Suomen mallin arvostelijoiden pyrkimykset olisivat toteutuneet? Jos Suomi olisi YYA-sopimuksen oloissa alkanut haikailla Naton jäsenyyden perään? Tai jos Suomesta olisi tullut kansandemokratia?
Tällaisiin vaihtoehtoihin on syytä verrata sodanjälkeisen Suomen saavutuksia ja niiden hintana tehtyjä ulko- ja sisäpoliittisia myönnytyksiä. Niiden todellisen merkityksen voimme jo huoleti jättää historian tutkijoiden arvioitavaksi.
Miksi aihe on sitten noussut uudelleen esiin? Euroopan turvallisuusjärjestelmän romahdettua Suomen asemaan on alkanut kohdistua uudenlaisia odotuksia. Kun ne ainakin toistaiseksi ovat jääneet toteutumatta, selitykseksi kelpaa jälleen kerran vanha kunnon suomettuminen.
Keiden etujen mukaista on vahvistaa tätä käsitystä?
Vain niiden, joiden mielestä Suomen asema suhteessa Venäjään on yhä sama kuin se oli sotien jälkeisen ajan Neuvostoliittoon. Todellisuudessa Suomelle on kylmän sodan päättymisen myötä avautunut todellisia vaihtoehtoja. Niiden käyttämistä koskevat päätökset oman aikamme suomettajat haluaisivat siirtää Helsingistä Moskovaan.
Mikä olisi ollut Suomen kohtalo,
jos Suomen mallin arvostelijoiden pyrkimykset olisivat toteutuneet?
Jos Suomi olisi YYA-sopimuksen
oloissa alkanut haikailla
Naton jäsenyyden perään?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
