uutistausta Karjalan keisari
Karjalan kysymys tömähti äskettäin presidentti Sauli Niinistön eteen yllättäen ja erikoisessa muodossa.
Moskovan vierailun aikana radioasema Eho Moskvy teki hänen kanssaan pitkän, suoran haastattelun, johon kuulijat saattoivat lähettää kysymyksiä myös sähköpostilla. Twitterin kautta studioon tuli seuraava vetoomus: ”Herra presidentti, ottakaa meidät takaisin”.
Allekirjoittajina olivat ”Karjalan kannaksen asukkaat”.
Niinistö otti asian vakavasti, sillä saattoihan kyseessä olla presidentille viritetty ansa. Hän totesi, ettei vuonna 1987 alkaneina eduskuntavuosinaan ollut koskaan kuullut eduskunnassa kenenkään vaativan luovutettujen alueiden palauttamista.
Nykyään noilla luovutetuilla alueilla poliittista elämää hallitsee aikanaan Venäjän sisäosiin karkotetun inkeriläisperheen vesa, joka pitää itseään perimältään sataprosenttisesti suomalaisena. Yhtäpitävien lausuntojen mukaan hän on mies, joka ei venäläiseen tapaan vain lupaa, vaan panee toimeksi.
Poliittisesti Aleksander Hudilainen ei ole mikään oppositiomies, päinvastoin. Hänet nimitti virkaansa Vladimir Putin vuonna 2012 sen jälkeen kun oli antanut kenkää Karjalan kurjuutta lisänneille ja itseään siinä ohessa rikastuttaneille lahjattomille edeltäjille.
Kaikesta päätellen Hudilaisella on nykyisessä tehtävässään kaksi poikkeuksellista etua: vapaat kädet ja Putinin tuki.
Lähtökohdat eivät ole häävit. Moskovasta käsin katsottuna Karjala on aina ollut laiminlyötyä reunamaata, jonka kehittämisestä ei kukaan ole ollut vakavasti kiinnostunut. Panokset on aina kohdistettu Leningradin kaupunkiin, ei Leningradin alueeseen. Viipuri on jätetty oman onnensa nojaan.
Karjalan taloutta pidettiin pitkään pystyssä myymällä raakapuuta Suomen paperiteollisuudelle. Kun Moskova löi puulle kovat vientitullit ja kun maailmanlaajuinen talouslama alkoi samaan aikaan, Karjalan talous romahti.
Vaikka vientitulot olivat vuoteen 2011 mennessä jo yleisesti palautuneet lamaa edeltäneelle tasolle, näin ei tapahtunut Karjalassa. Hudilaisen vastaus näihin ongelmiin oli investointiohjelma, jonka tavoitteena on nostaa kauppa Suomen kanssa aivan uudelle tasolle. Ohjelman ytimessä ovat luontaiset kasvualat, erityisesti kaikki, mikä liittyy rajojen yli tapahtuvaan liikenteeseen.
Investoinnit ovat saaneet suosituimmuuskohtelun, joka on ulotettu koskemaan myös suomalaisyrityksiä.
Ensimmäisen vaiheen rakennuskohteina ovat rajanylityspaikat ja rajalle johtavien teiden uusiminen.
Seuraavana tulee rautateiden kunnostaminen tavoitteena säännöllisen matkustajaliikenteen avaaminen Suomen ja Karjalan välillä. Haaveillaan myös Helsingin ja Petroskoin välisen säännöllisen lentoliikenteen avaamisesta. Konkreettisina tavoitteina ovat Syväoron–Parikkalan raja-aseman avaaminen autoliikenteelle sekä Värtsilän–Niiralan ja Lyttä–Vartiuksen raja-asemien varustaminen rautateiden matkustaja- ja konttiliikennettä varten.
Viime viikolla Karjalan hallitus ilmoitti, että kolme suomalaisyritystä on jättänyt tarjouksen osallistua Syräoron–Parikkalan rajanylityspaikalle johtavan tien rakentamiseen Lahdenpohjassa. Karjalasta voi näin tulla ensimmäinen alue Venäjällä, joka käyttää ulkomaista aliurakoitsijaa ja nykyaikaista teknologiaa infrastruktuurinsa kehittämiseen.
Nykyään Karjalassa toimii 53 suomalaisyritystä ja suomalaisten investointien arvo alueella on noin 250 miljoonaa dollaria.
”Onhan selvää, ettei asioiden tilaa voida muuttaa yhtäkkiä”, Hudilainen kirjoitti äskettäin. ”Etenkin kun puhutaan koko infran uusimisesta, rakennuskannasta, rajanylityspaikoista tai rajalle johtavista teistä, jotka kaikki edellyttävät merkittäviä budjettipanostuksia. Ehkä sitten, kun juhlimme Karjalan tasavallan perustamisen satavuotisjuhlaa vuonna 2020, olemme saaneet jotain myönteistä aikaan”.
Karjalassa käymättä on vaikea sanoa, miten paljon tämä näkyy todellisuudessa ja kuinka paljon on kysymys ”viisivuotissuunnitelmasta”. Mutta yrityksen puutteesta ei Hudilaista voi syyttää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
