vierasyliö Maatalouden ja ruokateollisuudenkohtalonyhteys ei poistu

Suomessa toimivan elintarviketeollisuuden toiminta on suurelta osin perustunut suomalaisen alkutuotannon ja maatalouden tuottamien raaka-aineiden jatkojalostukseen sekä tuotteiden markkinoimiseen kotimaan markkinoille. Tämä kohtalonyhteys tulee jatkumaan.

Vaikka elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt ja omistusrakenteet muuttuneet, suomalaisuus on kotimaan markkinoilla vahvoilla erityisesti peruselintarvikkeiden osalta. Toimiva maatalous ja alkutuotanto on suuri mahdollisuus elintarviketeollisuudessa.

Meidän on tunnistettava kotimaisen ruoantuotannon mahdollisuudet ja hyödynnettävä ne. Uhkatkin pitää kääntää mahdollisuuksiksi.

Talouden takalukkoon liittyvä kuluttajien ostovoiman heikkeneminen aiheuttaa sen, että kustannusten hallinnan merkitys ruokaketjun kaikissa vaiheissa kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuottavuus esimerkiksi teollisuudessa on saatava nousuun. Toisin sanoen on saatava enemmän aikaiseksi vähemmällä panostuksella.

Tuottavuuden kehitystä vaikeuttaa se, ettei markkinan volyymipohjainen kasvu juurikaan anna vetoapua, ja tähän vetoavun puutteeseen on valitettavasti varauduttava pidemmäksi aikaa.

Investoinnit tuottavuuteen ovat välttämättömiä kaikissa elintarvikeketjun osissa. Prosesseja on tehostettava ja myös rakenteita uudistettava.

Nyt on taas kerran katsottava ympärillemme ja tunnistettava, mistä kilpailijat tulevat ja mitä ne tekevät.

Todelliset kilpailijat ovat kansainvälisessä tuottavuusvertailussa kärjessä. Ne ovat kärjessä tuotekehityksessä, brändäyksessä ja osaavat myydä. Niillä on parhaat tehtaat. Laatu laajasti tarkasteltuna on hallinnassa.

Meidän jokaisen on syytä laittaa skaalat ja mittatikut kohdilleen ja hakea oikea vertailukohta, missä mennään ja ennen kaikkea mihin pitää päästä.

Suomalaisen ruuan tarina ja matka kuluttajan ruokapöytään pitää kertoa selkeästi niille kuluttajille, joita tarina kiinnostaa. Tutkimusten mukaan tarina ruuan alkuperästä, tuotanto-olosuhteista ja ruuan tekijöistä kiinnostaa yhä suurempaa joukkoa kuluttajia.

Osa lähiruokakeskustelusta johtuu siitä, että ruuan tarina on osittain kadotettu monimutkaisten tuotteiden ja entistä pidempien toimitusketjujen seurauksena. Entiseen ”kotipossu jouluksi” aikakauteen ei kuitenkaan ole paluuta. Pelkästään kaupungistumien varmistaa sen.

Näyttää siltä, että viestinnässä ollaan siirtymässä aikakauteen, jossa mielikuvat muodostuvat kovien tosiasioiden pohjalta kriittisten ja kyseenalaistavien kuluttajien aivoissa. Tällöin tosiasioiden on oltava tarkastelun kestäviä.

Syynä viestinnän murrokseen on niin sanottu sosiaalinen media, jossa me kuluttajat tuotamme viestit ja olemme koko ajan mielipidepalstoilla ilmaisemassa itseämme. On mahdotonta niin sanotusti kontrolloida viestien sisältöä ja suuntaa tai edes kanavaa, jossa viestit liikkuvat.

Tämä uusi maailma on suuri mahdollisuus ruuan tarinalle. Ja tämän tarinan on oltava tosi.

Elintarviketeollisuuden kasvu on pitkälti perustunut jalostusasteen nousuun – ei niinkään kilojen tai tonnien kasvuun. Valmistamme ja myös kulutamme entistä monimutkaisempia tuotteita, joita aiemmin on tehty palvelusektorin toimesta.

Tämä suunta tulee jatkumaan. Meidän elämäntapamme eivät tule muuttumaan kuin pakosta, eikä tällaista pakkoa taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta ole näköpiirissä.

Niin palvelusektorin kuin kotikeittiön tuottavuuden nousu ja ruuan laadun paraneminen entisestään perustuu teollisuuden puolivalmisteisiin tai jopa täysin valmisiin ratkaisuihin.

Vienti on kasvun mahdollisuus osalle yrityksistä. Parhaimmat edellytykset onnistumiseen viennissä on niillä yrityksillä, joiden tuotteisto on kaikkien pisimmälle jalostettua. Tällaisten tuotteiden markkinamenestys perustuu pitkälti tuotemerkkeihin.

Tuotemerkin rakentaminen vieraille maille on erityisen vaativa, mutta mahdollinen ponnistus. Toinen mahdollisuus on löytää vientiin kumppani, jolla on entuudestaan markkina hallussa.

Raaka-aineiden vienti ei ole ratkaisu suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Raaka-ainevienti on liian suhdanneherkkää ja volyymimme pysyvään asiakassuhteiden hoitoon liian pieniä.

Uusi ilmiö maailman ruokastrategiassa on kansainvälisten jättiyritysten laajeneva toiminta kaikissa maanosissa. Ainakin kiinalaisten näkökulman voi olettaa olevan oman vaurastuvan kansakunnan ruokahuollon turvaaminen. Silloin kun oman maan tuotanto ei riitä, haetaan ruuan saatavuuteen ratkaisut muualta omistusjärjestelyjen avulla.

Tämä kehitys on vahva todiste siitä, että ruuan saatavuus maailmanlaajuisesti tarkasteltuna ei ole itsestäänselvyys, vaikka se Suomessa sitä olisikin. Ruuasta tulee strategiaa viimeistään siinä vaiheessa, kun sitä ei ole.

JUHA GRÖHN

Kirjoittaja on Suomen Elintarviketeollisuusliiton ETL:n puheenjohtaja ja Atria Oyj:n toimitusjohtaja.

Kirjoitus on tiivistelmä Gröhnin puheesta OP-Pohjolan eloistunnossa.

Avaa artikkelin PDF