Lapin metsästäjät antavatriistakeskukselle moitteita
SODANKYLÄ
Lapin riistaväki ei ole läheskään tyytyväinen Suomen riistakeskuksen toimintaan.
Riistaorganisaation uudistuksen myötä riistapäälliköistä tuli viranomaisia.
”Eivät he ole enää metsästäjien puolella kuten ennen. Kentällä ollaan hiiltyneitä edunvalvonnan heikkenemiseen”, sanoo Lapin riistakeskuksen alueneuvoston jäsen Veikko Vaara Sodankylästä.
Vaara pitää alueneuvostoja lähinnä keskustelukerhoina.
”Esitimme yksimielisesti karhukiintiön poistamista poronhoitoalueelta. Riistapäällikkö, joka toimi kokouksen sihteerinä, kieltäytyi kirjaamasta riistapoliittisena pitämäänsä esitystä pöytäkirjaan.”
Esimerkkinä alueneuvoston yli kävelemisestä ovat myös tämänsyksyiset metsäkanojen ja metsähanhen metsästysrajoitukset Lapissa.
”Lausuntopyynnöt pyyntirajoitusesityksistä tulivat alueneuvoston jäsenille. Tosin rajoituksista voitiin lukea jo muutamaa päivää aiemmin Metsästäjälehdestä. Asia oli siis päätetty meitä kuulematta.”
Kun metsähanhenpyynti voitiin aloittaa Lapissa syyskuun 10. päivänä, hanhet olivat jo muuttomatkalla etelään. Tästä syystä myös pesimäalueiden siipinäytteet jäivät keräämättä.
Pohjanmaan peltopyytäjät päästettiin hanhipassiin 26. syyskuuta.
”Rajoituksella ei ollut mitään tekemistä hanhen suojelun kanssa. Meikäläisen pesimäsuon muuttohanhet saatetaan ampua pellolta yhdellä kertaa. Ei ihme, että kanta taantuu.”
Kanalintujen hoitosuunnitelman luonnokseen taas kirjattiin, että kanalintujen pyyntiä rajoitetaan vain loppupäästä. ”Perinteiset pystykorvamiehet eivät tee mitään ruskametsässä”, Vaara toteaa.
Vaara sanoo, että riistakolmioiden laskijat ovat kyllästyneet kiittämättömään työhönsä.
”Kun metsästäjien keräämiä tilastoja ei uskota, käy porukassa kato. Epäluottamus näkyy myös hirvien ja petojen kannanmäärittelyssä. Harva petoyhdyshenkilö viitsii enää kirjata suurpetohavaintoja.”
Hirvikannan hoitosuunnitelmaa valmistelevat virkamiehet pohtivat taannoin hirvilupapolitiikan yhtenäistämistä. Työryhmässä istui kolme Metsähallituksen eräsuunnittelijaa, heidän päällikkönsä ja kolme riistapäällikköä kuntalaisten vapaan metsästysoikeuden alueelta.
”Luonnoksessa oltiin kajoamassa vapaaseen metsästysoikeuteen ja yhdistymisvapauteen. Jos täällä ei olla hereillä, meidän oikeuksille käy huonosti.”
Vaaran mielestä riistakeskuslainsäädäntö meni metsään jo valmisteluvaiheessa.
”Valmistelussa oli kiire, tavoitteena piti olla rahansäästö. Riistanhoitopiirejä piti vähentää. Niitä oli 15, tilalla on saman verran riistakeskuksia”, Vaara sanoo.
Valmisteluvaiheessa metsästäjät pehmitettiin taipumaan uuteen systeemiin lupauksilla, että päätäntävaltaa siirtyisi riistanhoitoyhdistyksiin.
”Toisin kävi, meiltä vietiin viimeisetkin vaikutusmahdollisuudet. Tästä on saatu vahvaa näyttöä”, Vaara jyrisee.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
