Viirulle tulee joulu Tampereella
TAMPERE (MT)
Parhaat joulunäytelmät nähdään tietenkin alakoulujen kuusijuhlissa, mutta osaavat ne ammattilaisetkin.
Jouluperinteet näyttävät olevan jouluperinteitä teattereillekin. Oma perinteeni on ollut Helsingissä nukketeatteri Sammossa vuosikaudet pyörinyt valloittava Ihana Joulu. Pienessä katsomossa istutaan tunnelmallisen jouluhämyn ja musiikin keskellä kokemassa, kuinka pienelle Teppana-tontulle paljastuu joulun salaisuus.
Tampereen Ahaa-teatterissakin menee jo neljättä vuotta Viirun ja Pesosen joulu, joka vieraili marraskuussa myös Turussa.
Tarina perustuu Sven Nordqvistin kuvakirjaan, ja melko tarkasti sitä noudatetaankin.
Ukko Pesonen on hajamielisyydessään unohtanut jouluvalmistelut. Kun hän vielä loukkaa jalkansa, ei niistä voikaan tulla mitään. Joulupaniikki puhkeaa puuttuvasta puuromantelista.
”Ei kuusta, ei ruokaa”, marisee Viiru-kissa. Se ei oikein tiedä, mitä joululta pitääkään odottaa, mutta yrittää silti kovasti touhuta. Lahjankin se haluaisi, mutta keksijä-isännältä on tupanneet jäädä edellisetkin värkkäykset puolitiehen.
Ainakin omatekoinen kuusi saadaan rakennettua.
Ei ihme, että katin mielialat menevät ylös ja alas. Hän odottaa pukkia, jolle voisi tarjota joulupipareita, mutta Pesonen alkaa olla nähtävästi niin vanha, että hän on menettänyt lapsenuskonsa satuhahmoihin.
Ei ehkä kannattaisi, sillä naapurin juoruilevan Kososen ja hyväntahtoisen rouva Anttosen käyntien jälkeen ukon ja kissan joulu saa uuden suunnan. Tupaan tulee joulutaikaa, joka yllättää myös Pesosen. Lapsikatsojat arvasivat sen, kun näkivät tonttujen hiipivän pihapiirissä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun lahjatkin järjestyvät. Ovelle saapuu näet pukki, joka kysyy:
”Onko täällä kilttejä kissoja ja erityisen vanhoja ukkoja?”
”Kyllä joulu on kissan parasta aikaa”, Viiru huokaa.
Näytelmää vievät eteenpäin hiljaisen tunnelman ja vetävän musiikin vuorottelu ja hahmojen häärintä näyttämöllä: on kanoja ja muita otuksia, tonttuja, kyläilijöitä, kelkkailua ja joulutouhuja. Lavastus on tietenkin maalaisen punamultainen. Luntakin on.
Karoliina Vanne on kerrassaan hauska, ilmeikäs ja joustava Viiru-kissa. Hän ottaa yleisönsä heti alussa valuessaan laiskasti niska edellä sohvalta lattialle ja valittaessaan elämänsä tylsyyttä.
Harri Penttilä sopii hyvin tuhdiksi ja jäyhäksi Pesoseksi.
Erityinen hatunnosto Hanna Gibsonille, joka urakoi niin äänekkäinä kanoina ja kukkona, hiipivinä tonttuina, naapurin ukkona ja akkana kuin joulupukkinakin. Mummon roolissa hän on suorastaan luonteva, kun tuuppaa tekohampaitaan suuhunsa Pesosen luvattua kahvit.
Hyväntuulinen esitys upposi 7-vuotiaaseen ja myös 10-vuotias kehtasi juuri ja juuri myöntää tykänneensä siitä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Viirun ja Pesosen joulu
Ahaa-teatterissa
Tampereella 18.12. saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
