huidunperä Kuningaskunnalla olisi kohta 95-vuotisjuhlat
Molempien maailmansotien raskaiden kokemusten jälkeen me eurooppalaiset olemme toistaiseksi ja pitkään eläneet rauhantilassa. Maanosassamme on siten ehditty tehdä lähes seitsemän vuosikymmentä rauhanomaista historiaa. Muistettakoon kuitenkin poikkeus: Balkanin alueella 1990-luvulla käydyt raa’at etniset sodat.
Meitä suomalaisia kiinnostavat varsinkin lähinaapurimme Pohjoismaat ja Venäjä ynnä kauppa- ja kulttuurisuhteemme niihin. Erityisesti kiinnostavat pohjoismaiset kuningaskunnat, joiden joukossa olemme Islannin kanssa ainoana tasavaltana.
Toisaalta on syytä muistaa omaa historiaamme. Tulevan lokakuun 9. päivä tulee kuluneeksi 95 vuotta siitä, kun eduskuntamme äänesti tasavallaksi jo julistetun maamme kuningasvallaksi.
Eduskunnan voimasuhteet olivat tuolloin, juuri käydyn kovan sisällissota- ja vapaussodan jälkeen, erikoiset. Eduskunta kokoontui tynkänä. Sen 92 vasemmistolaisesta edustajasta lähes puolet oli paennut Venäjälle, toinen puoli oli vankina omassa maassaan. Eduskunta kokoontui siten ensin 84 edustajan voimin, sittemmin 111 edustajan suuruisena. Kun eduskunta nyt joutui äänestämään valtiomuodostaan, istunnossa oli 64 kuningas- ja vain 41 tasavaltalaismielistä. Äänestyksen hävinneet tasavaltalaiset muodostuivat yhdestä sosialidemokraatista, maalaisliittolaisista sekä nuorsuomalaisista.
Vielä vuoden 1918 alussa ei ollut puhuttu kuningasvallasta. Sota sai osan kansalaisista valtionhoitaja Svinhufvudia ja senaatin päämiestä Paasikiveä myöten epäilemään tasavallan selviytymisen mahdollisuuksia. Samalla suomenruotsalaiset pääomapiirit toimivat monarkistien tukijoina.
Kuningasvaltaa ajavat muistuttivat mieliin, että Suomea sitoi edelleen vuoden 1772 monarkistinen hallitusmuoto. Vedottiin siihenkin, että Saksan kuningas ja asevoimat loivat valtion turvallisuustakeet.
Syntyikin melkoinen taistelu, kun suuri osa maan lehdistöstä siirtyi ostojen kautta monarkisteille. Niin ollen vielä kesäkuussa 1918 maassa ilmestyi 42 tasavaltalaista ja 22 kuningasmielistä sanomalehteä, mutta jo lokakuussa kuningasmielisten lehtien osuus oli noussut 40:een tasavaltalaislehdistön kustannuksella.
Tasavallan lipunkantajia olivat maalaisliiton ja nuorsuomalaisten lehdet, maakunnista varsinkin Pohjanmaa ja Karjala. Monarkiaa taas kannattivat Satakunnan ja vanhasuomalaisen puolueen lehdet.
Helsingissä, niin kerrotaan, tasavaltalaisten asema olisi ollut kestämätön ilman nuorsuomalaisen Eero Erkon Helsingin Sanomia. Muut pääkaupunkilehdet nimittäin huusivat kaksikielisesti taivasta antamaan maalle kuninkaan, kirjoitti ajan historioitsija Helsingin silloisesta tilanteesta.
Monarkistimme olivat pyytäneet Saksan keisarilta tämän perillistä kuninkaaksemme ja saivatkin tämän lankomiehen, Friedrich Karlin ehdokkaaksi. Kuningasehdokkaalle alettiin välittömästi opettaa suomen kieltä.
Omille eli Paasikivelle ja E.N. Setälälle suunniteltiin kreivikuntia ja muun muassa kirjailija Maila Talviolle hovirouvan asemaa.
Svinhufvud myös valmisteli saksalaiskenraalien kanssa maiden välistä sotilasliittoa: sata saksalaisupseeria ryhtyi perustamaan Suomelle puolustusvoimia.
Kansainvälinen sotatilanne muuttui kuitenkin dramaattisesti. Lokakuun alussa Saksa pyysi aselepoa. Kuukautta myöhemmin keisarikunnasta oli tullut tasavalta. Saksalaisjoukot, jotka olivat vapauttamassa Helsinkiä 1918, poistuivat maastamme.
Perin suuri muutos tapahtui, kun eduskunta 1919 hyväksyi uuden hallitusmuotoesityksen ja valitsi uuden tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi K.J. Ståhlbergin.
Kuningastarinalla on ollut erikoinen jatko. Kuninkaaksi aiotun Karl Friedrichin poika Wolfgang, kruununperijä, saapui jatkosodan aikaan Lappiin saksalaisjoukkojen mukana ja sai vastaanottaa Mannerheimin ojentamana maamme vapaudenristin.
Mitalin saaja kuulemma tiesi, että ojentaja oli 1918 välittänyt hänen isälleen tulokiellon Suomeen. Mannerheim taas tiesi, kuka saaja oli sukujaan, mutta ei ilmeelläkään puuttunut asiaan.
Nykyinen kertoja oli Saksan ruhtinassuvun jäsen, perintölinnassa suurta hotelliyritystä johtava toimitusjohtaja. Kiintoisaa on, että hänen kuulijanaan oli meikäläinen diplomaattimme Anders Hulden. Hän kirjoitti asiasta teoksen Kuningasseikkailu Suomessa 1918. Se ilmestyi tapahtumien 80-vuotismerkeissä 1998.
Saksa ja Suomi ovat kokeneet yhteistä historiaa. Sitä on ollut esimerkiksi jääkäriliikkeemme. Saksassa vuodesta 1914 lähtien koulutetuilla nuorilla jääkäreillä oli ratkaiseva merkitys maamme vapaussodassa 1918.
Niin tuli Huidunperällä käsitellyksi osa pitkästä Suomen ja Saksan yhteishistoriasta.
”Vaan mihin teiltä unohtui Luther”, Kylä-Huinala kysyi päätökseksi.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
