Ojapelto vastaa Kairiselle
Haluan kiittää maitotilan emäntä Seija Kairista hänen kirjeestään. Valitettavasti en ehtinyt vastaamaan siihen kohtuullisen ajan sisällä. Kairisen pyynnöstä yritän tässä kirjoituksessa vastata hänen esittämiinsä kysymyksiin ja huolenaiheisiin.
Maalaispoikana ymmärrän hyvin tuottajien ahdingon. Huoli ja hätä on myös niillä sadoillatuhansilla suomalaisilla, jotka ovat menettäneet työpaikkansa tai pelkäävät toimeentulonsa puolesta.
Valitettavasti keskustelu yhteisistä asioista perustuu tällä hetkellä liikaa vastakkainasetteluun, ei niinkään yhteisten mahdollisuuksien etsimiseen. Se on surullista, sillä juuri nyt tarvitsisimme ennen kaikkea yhdessä tekemistä.
Keskustelu suomalaisesta ruokaketjusta on syystä tai toisesta jumiutunut tulonjakokeskusteluksi. Tätä keskustelua hallitsee vankka luulo siitä, että yksi (=kauppa) hyötyy toisen (=tuottaja) kustannuksella.
Todisteita tämän käsityksen tueksi ei kuitenkaan löydy ainakaan S-ryhmän ruokakaupan tulonmuodostusta tarkastelemalla.
Virallisen tilastoinnin perusteella S-ryhmän osuus elintarvikeketjun tulovirroista on viime vuosina jatkuvasti pienentynyt, kun vastaavasti esimerkiksi teollisuuden ja verottajan osuus on samalla ajanjaksolla kasvanut.
Tällä hetkellä kaupan osuus on alle viidennes ja teollisuuden noin kolmannes. Näiden päälle lisätään vielä tuoteverot, jotka nostavat kuluttajahintoja jopa 30 prosentilla.
Usein unohdetaankin, että yhä suurempi osuus ruokaketjun rahoista valuu verottajan kukkaroon ja sitä kautta kansantaloutemme yhteisten asioiden hoitamiseen. Ensi vuoden alusta verottajan potti kasvaa taas yli 150 miljoonalla, kun ruuan arvonlisäverokanta nousee yhdellä prosenttiyksiköllä.
Tulonjakokeskustelu perustuu valitettavan usein kokonaisuudesta irrotettuihin tietoihin ja tarkoitushakuiseen uutisointiin. Näin luodaan turhaa vastakkainasettelua, joka estää rakentavan yhteistyön.
Suomalainen elintarvikeketju on kansallinen voimavara, joka pysyy kilpailukykyisenä ja toimivana vain yhteistyötä tekemällä.
Me S-ryhmässä tiedostamme, että suurena suomalaisena kuluttajaosuuskuntana meillä on vastuu suomalaisten ruokaturvasta.
Tässä asiassa näkymä on sekä paikallinen että maailmanlaajuinen. Se merkitsee sitä, että meidän on oltava yhtä aikaa paikallisesti joustavia ja yhteistyökykyisiä sekä maailman mittakaavassa vahvoja ja uskottavia.
Se, että pystymme pitämään pienen kansan puolia globaaleilla ruokamarkkinoilla, vaatii suuren yrityskoon mukanaan tuomia muskeleita. Samoilla muskeleilla pystymme palvelemaan suomalaista elintarvikeketjua entistä edullisemmin.
Suuren mittakaavan kautta pystymme tuottamaan yhä enemmän palveluita pienemmillä kustannuksilla. Tästä kertoo se, että esimerkiksi 2000-luvulla suomalaisen kaupan nettokatteet ovat kutistuneet viidenneksellä kun samalla ajanjaksolla elintarviketeollisuuden katteet ovat nousseet viidenneksen.
Vahvasta S-ryhmästä hyötyykin koko suomalainen ruokaketju kuluttajaa myöten.
S-ryhmä haluaa jatkaa ja parantaa yhteistyötä suomalaisten tuottajien ja elintarviketeollisuuden kanssa. Se on mahdollista vain ilman väliin tulevia henkisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä.
Muutimme juuri liiketoimintamalliamme, jotta osuuskauppojen paikallinen yhteistyö maakunnan omien tuottajien kanssa olisi entistä sujuvampaa. Luomme parhaillaan lähiruokastrategiaa paikallisten ja maakunnallisten tuotteiden valikoimien kasvattamiseksi.
Yhtenä Pro Luomun perustajajäsenistä olemme muutamassa vuodessa tuplanneet kotimaisen luomun myynnin ja nyt tavoittelemme myynnin kolminkertaistamista.
Nämä tavoitteet täytetään vain yhdessä tekemällä.
Jukka Ojapelto
S-ryhmän
päivittäistavarakaupan
johtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
