Gammayökkösen toukasta toivotaan vihollista komealupiinille

Turun kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa kasvatetaan komealupiinitutkimuksen tarpeisiin myös tupakkaa. Sen kukilla saadaan houkuteltua paikalle yökköslaji, jota mahdollisesti päästään käyttämään kasvinsyöjänä lupiinille.Dosentti Satu Ramula ohjaa Suvi Hakulisen graduun liittyvää tutkimusta. Kuva: Meri Vilen

Maahamme työntyvistä vieraslajeista maa- ja metsätaloudelle haitallisimpia lienevät tuholaiset ja sienitaudit. Ilmaston lämmetessä esimerkiksi kirjanpainaja voi pystyä tekemään kaksi sukupolvea kesän aikana, kun se tähän mennessä on tehnyt yhden. Ilmiö kasvattaa tuhohyönteisten määriä, kertoo Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian dosentti Satu Ramula.

Myös kasveista voi olla huomattavaa haittaa. Alunperin Pohjois-Amerikasta viljalastin mukana Eurooppaan tullut marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia) on Euroopassa muodostunut sen tason harmiksi, että sitä on lähdetty torjumaan laajan tutkimusprojektin avulla.

"Marunatuoksukki on pujon tyyppinen kasvi, jonka suurimpana ongelmana pidetään sen allergisoivia ominaisuuksia", Ramula selittää.

Kasvi on äskettäin vakiintunut Etelä-Ruotsiin. Suomeen kasvi kulkeutuu ajoittain linnunsiemensekoitusten mukana. Satunnaisia esiintymiä on havaittu Oulun korkeudella saakka lintujen ruokintapaikoilla sekä joutomailla ja kaatopaikoilla.

Marunatuoksukki on pahin allergiaa aiheuttava kasvi Pohjois-Amerikassa. Allergiaoireita on todettu esiintyvän jopa 200 kilometrin päässä kasvin esiintymisalueista, sillä siitepöly kulkeutuu kauas. Lisäksi kasvin koskettaminen saattaa aiheuttaa ihotulehdusta.

Euroopan pelloilla marunatuoksukki on terhakasti viljelykasvien kanssa kilpaileva rikkakasvi, jonka laiduntavat eläimet jättävät tavallisesti syömättä. Suomessa kasvi ei vielä näytä pystyvän lisääntymään. Lyhyen päivän kasvina ja myöhäisenä kukkijana se ei ehdi tuottaa kelvollista siementä, mutta vaarana on, että ilmaston lämpeneminen muuttaa tilannetta tulevaisuudessa.

Vieraslajit leviävät ihmisen tahallisen ja tahattoman toiminnan seurauksena. Suurin osa haitallisista kasveista on tuotu Suomeen aikanaan puutarhakasveiksi. Niin myös palovamman kaltaisia ihovaurioita aiheuttavat jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä). Herkille ihmisille pelkkä kasvin lähellä oleskelu voi aiheuttaa hengenahdistusta ja allergiaoireita.

Kilpailukykyisinä kasveina jättiputket ovat levinneet monenlaisiin elinympäristöihin. Parhailla kasvupaikoilla niistä muodostuu kaiken muun kasvillisuuden tukahduttavia tiheikköjä. Sanotaan, että tontin valloittanut jättiputki voi jopa alentaa kiinteistön ja maan arvoa.

Alkuperältään pohjoisamerikkalainen komealupiini (Lupinus polyphyllus) tuotiin Suomeen puutarhakasviksi Englannista pari sataa vuotta sitten. Jostain syystä kasvi viihtyy täällä niin hyvin, että sen Oulun korkeudelle saakka levittäytynyt suomalainen muoto on alkuperäistä vantterampi ja komeampi.

Kasvi sisältää alkaloideja, joista lehmät ja lampaat saisivat vatsavaivoja, jos erehtyisivät sitä syömään. Vihollisia kasville ei Suomen luonnosta löydy. Tienpientareidemme hennot kotimaiset niittykasvit komealupiini syrjäyttää mennen tullen.

"Komealupiinikasvustoista syntyy monokulttuureja. Kasvi selviää laihoilla maalajeilla typensitojaominaisuuksiensa ansiosta, jolloin kasvualusta muuttuu ravinteikkaammaksi. Kookkaana kasvina se myös varjostaa tehokkaasti", Ramula täsmentää.

Myöskään mesikasviksi komealupiinista ei ole. Pörriäiset eivät kasvista juurikaan hyödy, sillä kasviin ei muodostu mettä. Komealupiinikasvustot vähentävät myös hyönteisten lajirunsautta.

Komealupiinin siemenpankki kestää maassa vuosikymmeniä. Siksi torjuntaa pitää tehdä vuodesta toiseen.

"Niitto kannatta tehdä pari kertaa kesässä. Niittämisen on havaittu heikentävän kasvustoa", Ramula kertoo.

Niittäminen on hyvä tehdä ennen kuin siemenet ehtivät kypsyä. Niittojäte kannattaa korjata pois, jotta se ei jää rehevöittämään kasvupaikan maaperää. Kompostoida kasvijätteen voi, jollei siinä ole kypsiä siemeniä. Erityisen tärkeää on estää kasvin leviäminen uusille kasvupaikoille.

Komealupiini lisättiin kansallisesti merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon valtioneuvoston vieraslajiasetuksessa, joka astui voimaan kesäkuussa. Luetteloon päätyivät myös alaskanlupiini, hamppuvillakko, tarhatatar, japanintatar, sahalinintatar, kanadanvesirutto, kurtturuusu ja lännenpalsami.

Kurtturuusun maahantuonti- ja myyntikielto alkoi heti, mutta kasvattamiskiellossa on kolmen vuoden siirtymäaika.

EU:n ensimmäinen vieraslajiluettelo rajoituksineen astui voimaan vuonna 2016. Luettelon lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Kieltojen noudattamista valvotaan muun muassa rajatarkastuksilla.

Jäsenmaiden velvollisuudeksi jäi luettelon lajien levinneisyyttä ja torjuntaa seuraavan järjestelmän valmistelu.

Ammattimaisten toimijoiden, kuten taimikauppiaiden edellytetään huolehtivan, ettei heidän käsiensä kautta kulkevien kasvien joukossa ole EU:n tai Suomen vieraslajiluettelon lajeja, jotka voisivat levitä ympäristöön.

Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian laitoksen opiskelija Suvi Hakulinen valmistelee graduaan työotsikolla Puoliloiset haitallisen vieraslajin, komealupiinin, kilpailijana. Työtä ohjaa Satu Ramula.

Toukokuun loppupuolella Hakulinen kylvi Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa siemeniä pikkuruukkuihin.

"Kylvän yksivuotisia kotoperäisiä niittylajeja ruiskaunokkia, pihasauniota ja jänönapilaa kenttäkokeita varten", hän esittelee.

Kasvihuoneessa kasvaa komealupiinitutkimuksen tarpeisiin myös tupakkaa.

"Sen kukilla saadaan houkuteltua paikalle gammayökkönen, jonka toukkia päästään mahdollisesti käyttämään kasvinsyöjänä lupiinille", Ramula jatkaa.

Varta vasten Pohjois-Amerikasta tuotetuista siemenistä kasvatetut komealupiini-yksilöt ovat selvästi vieressä kasvavaa kotimaista kantaa hennompia.

"Oletan sen johtuvan siitä, että alkuperäisillä kasvupaikolla komealupiinilla on kilpailijoita ja tuholaisia toisin kuin Suomessa, ja meillä esiintyvä muoto on osittain jalostuksen tulosta", sanoo Ramula.

Tutkimustyö on pitkäjänteistä salapoliisityötä. Kärsivällisesti ja pieteetillä tehtävien tutkimusten tulokset voivat jonain päivänä nousta arvoon arvaamattomaan.