Klapiyrittäjä karttaa turhia kintaan kuvia ja kilometrejä
Virolainen Andre Paiso oppi nopeasti suomen kielen ja klapitehtaan työt. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoLOHJA (MT)
Antero Haverisesta tuli polttopuuyrittäjä perisuomalaisella tavalla. Hän luopui sukupolvenvaihdoksessa matkailuautobisneksestä, jota hänen poikansa jatkoi.
”Vanha ukko pantiin pihan perälle polttopuun tekoon, niinhän maalla on aina tehty”, kuhmolaiselta pientilalta maailmalle varttunut yrittäjä nauraa.
Pihan perälle kasvoi tehdas kahdeksassa vuodessa. Koivukuitupuuta kuluu vuodessa noin 4 000 kiintokuutiometriä, pystykuivat kuuset, sekapuu ja lepät päälle.
”Tämä on kasvanut kysynnän kasvun myötä”, Haverinen kuvaa yritystään.
Investoinnit on tehty harkiten. Käytettyjä koneita on ostettu ja kytketty omaan tuotantoon.
Haverinen kehuu Maaseudun Tulevaisuuden hakutehoa.
”Tarvitsin lisää kuivauskapasiteettia, lehden kautta tuli tarjolle 30–40 latokuivuria.”
Toissa talven kylmyydessä loppuivat koivuklapit melkein kaikilta. Kinttaalla se oli Haverisellakin, lehden avulla löytyi laitimmainen täydennyserä Kärsämäeltä.
Sen jälkeen Haverinen lisäsi kuivauskapasiteettia. Asiakas saa puunsa nopeasti, yleensä noin viikossa tilauksesta. ”Tavoite on toimittaa puut 1–3 päivässä tilauksesta.”
Turhat puun ja valmiin klapin ajot syövät tulosta. Haverinen saa nyt puut alle 40 kilometrin säteeltä.
”Länsi-Uudenmaan metsänhoitoyhdistys on hyvä puuntoimittaja, hyviä harvennuskoivikoita on saatu läheltä.”
Turpeen niukkuus kiristää kilpailua. Hakeyrittäjät ostavat nyt mielellään pystykuivaa kuusta. ”Se on todella hyvää tuoreen hakkeen sekaan”, Haverinen sanoo.
Kaksi klapien jakeluautoa vie yleensä vähintään kahden, usein kolmen asiakkaan puut kerralla. Kuormatila on jaettavissa kätevästi esimerkiksi 2, 3 ja 5 irtokuutiometrin osastoihin.
Toinen vaihtoehto ovat 1,2 kuutiometrin säkit, joita auto jakelee 8–10 säkin kuormasta asiakkaille.
Konttikonttorin seinän nuppineulaoptimointi pelaa. Neuloista löytyy 2–4 päällekkäistä lappusta, joissa on yhtä monen asiakkaan osoite ja puumäärä tietyllä kulmakunnalla.
Tiuha asiakaspohja mahdollistaa yhteiskuljetukset. Suur-Helsingin lisäksi likellä ovat monet Uudenmaan taajamat.
Mökkiläiset voivat napata matkaansa pussin pari koivuklapeja Haverisen tehtaalta Vanhan Turuntien ja Hanko-Hyvinkää -tien risteyksestä.
Pienin myytävä erä on ollut tähän asti kaksi metrin koivuhalkoa, jotka valikoi varastosta kapustojen veistäjä. ”Kai se sitten yksi halko on se pienin erä.”
Työ on opettanut Haverista. Tärkeää on myös yhteistyö Terra Patris -konsernin klapikoneiden tekijöiden kanssa. Yrittäjä koekäyttää uutuuksia ja antaa arjesta vinkkejä insinöörille parannuksen tekoon.
Klapiyrittäjyydessä on riskinsä. Markkinoilla liikkuu ajoittain järeääkin, vähän käytettyä kalustoa.
Haverinen investoi isoon tehokuivuriin, joka ottaa energiansa seulontatähteestä, sälöstä ja lahopuusta tehdystä hakkeesta. Kaksi sadan kuutiometrin kontillista jäistä tavaraa kuivuu valmiiksi viikossa.
Tehokkaat klapikoneet ja kuivurit mahdollistavat lyhyet toimitusajat.
”Jos asiakas tarvitsee savusaunalleen kymmenen kuutiometriä leppää, niin me teemme hänelle leppää.”
Ilmakuivaukseen on käytössä yhteensä noin 3 000 irtokuutiometriä vetävät korkeat häkit. Ne näkyvät hyvin vanhalle turkutielle.
”Tässä ei voi mokata, laatu on a ja o”, Haverinen sanoo. Talvella 2011 oman tuotannon täytteeksi ulkoa hankittu erä ”oli nätisti sanottuna erilainen laatuvaatimuksiltaan.”
Siitä pitäen on myyty vain itse tehtyä.
Haverinen kehuu virolaisen Andre Paison motivaatiota hurjaksi. Mies tekee kaikkia töitä tuotannosta tilauksiin ja jakeluun.
”Ei Etelä-Suomesta saa ulkotyöhön kotimaista väkeä”, Haverinen sanoo.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
