Vieraskolumni Kovassa paikassa
Hallitusneuvotteluihin ensi viikolla lähtevät ovat kovan paikan edessä. Neuvotteluriemuun sisältyy tällä kertaa poikkeuksellisen suuri määrä epävarmuutta ja tuskaa. Talouskasvu Suomenmaassa hiipuu ja muun Euroopan kasvulukujen parantuessa Suomi jurnuttaa ensi vuoden ennusteissa lähes peränpitäjänä.
Neuvottelijoilla on vähän jaettavaa omilleen ja paljon vastuuta kaikille suomalaisille. Pääasiat pitää kyetä erottamaan pienemmistä. Kansakunnan etu on laitettava ryhmäetujen edelle. Nyt ei ole tilaa kotiinpäin vetämiselle.
Suomen taloutta on jo jonkun aikaa riivannut pahanlaatuinen kilpailukyvyn rapautuminen ja näivettyminen. Vuoden 2008 finanssikriisin sisällä Suomessa pääsi pitkään lymyämään teollisuuden rakennemuutosongelma, jonka vakavuutta ei nähty. Maallemme elintärkeän viennin perusta hapertui.
Dramaattisesti kutistunut Nokia-sektori ja uudelleen organisoituva metsäteollisuus ovat syöneet kansantuotteestamme useita prosentteja. Tärkein hallitusneuvottelijoiden edessä oleva kysymys onkin, miten talouden pyörät saadaan uudelleen pyörimään. Talouskasvun saaminen liikkeelle on välttämätöntä työllisyyden parantumisen kannalta.
Nyt on vientivetoisen talouskasvun aika. Viennin edellytyksistä ja kansallisesta kilpailukyvystä pitää nyt kantaa huolta. Sitä kautta rakennetaan myös edellytyksiä kotimarkkinoiden uudelle tulemiselle. Vientiteollisuuden elpyminen ja siitä syntyvä ostovoima luovat pohjan myös muiden alojen työpaikkojen synnylle.
Kun säästöjä pitää tehdä, on julkisen talouden liikkumatila kasvun tukemiseen rajallinen. Vähiä panoksia on vietävä sinne, missä vipuvaikutus on suurin. Teollisuuden energiaverotus on kevennettävä Ruotsin tasolle ja väylämaksuja sekä kuljetuskustannuksia on alennettava. Uusiin kasvualoihin kuten biotalouteen on satsattava.
Työmarkkinaosapuolet ja muut etujärjestöt – niin maataloustuottajat kuin metsänomistajatkin – on tuotava yhteisen pöydän ääreen sopimaan myös vaikeista asioista. Neuvottelujen ensiyrityksen jääminen tuloksettomaksi ei ole viimeinen sana asiassa. Sammon takomiseen tarvitaan koko kansakunta ja kaikkien ryhmien edusmiehet ja -naiset. Suomen saaminen nousuun on asetettava etusijalle.
Voi hyvin olla, että maallemme on vain yksi hyvä mahdollisuus. Se on, että Juha Sipilä onnistuisi kokoamaan toimintakykyisen, kansakuntaa kokoavan ja vahvaa talouskasvua tukevan hallituksen. Se puoltaisi hallituspohjaa, joka ylittää politiikan keskiviivan. Jos kasvu myöhästyy ja ajaudutaan vastakkainasettelun ja pitkäaikaisen leikkauspolitiikan tielle, voi neljän vuoden kuluttua olla jo myöhäistä. Silloin hyvinvointiyhteiskunta on todellisessa vaarassa eikä kunnian kukko laula kenellekään.
Suomi kaipaa nyt vahvaa ja ja eri suuntiin yhteistyökykyistä hallitusta. Hallituksen kompassin pitää osoittaa vahvaan talouskasvuun ja työllisyydestä huolehtimiseen. Ja tässä kompassisovelluksessa pitää olla kirkas sosiaalisen oikeudenmukaisuuden neula. Miten Sipilä ja hallitusneuvottelijat tässä onnistuvat, on nyt suuren jännityksen kohteena.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
