Makkara ja musiikki valtasivat bussitallin Angelniemellä
Katri ja Antti Hallamaan kesätyö oli tänäkin suvena oma baari Salon Angelniemessä. Isäntä tarttui itse bassoon elävän musiikin illoissa. Eija Mansikkamäki Kuva: Viestilehtien arkistoSALO (MT)
Yksi kesäkapakka on Salossa merenrannalla sijaitseva Lossiranta. Antti ja Katri Hallamaan pyörittämä kuppila sijaitsee Angelniemellä, Kokkilan kylässä, Kemiöön vievän lossin rannassa. Vieressä on venesatama ja kaupungin pitämä perinteikäs Kokkilan uimaranta ja rantasauna.
”Tässä toimi baari jo 1960-luvulla. Me aloimme pitää paikkaa nelisen vuotta sitten, kun omalle jälkikasvulle piti saada kesätyöpaikat”, Antti Hallamaa kertoo.
Murkku- ja aikuisikäiset Henteri, Helmiina ja Helisa häärivät yrityksessä edelleen.
Lossiranta käsittää hämyisen baaripuolen sekä näkymän merelle tarjoavat sisä- ja ulkoterassit. Kesälauantai-iltaisin bändinurkassa soi elävä musiikki.
”Lähes kaikki muusikot ovat tuttujani”, itsekin bänditouhuja ikänsä harrastanut Hallamaa sanoo. Isännän kontrabasso ei siis lepää ylhäällä baaritiskin päällä vain sisustussyistä.
Keittiön suosituin annos on HK:n Sinisestä paistetut makkaraperunat, jonka päällä risteilee ketsuppia, sinappia ja omatekoista chili-majoneesia.
”Ruokalajiksi valittiin yksinkertaista tarjottavaa. Kun tavallisesti styroksilautasilta tarjottava pikaruoka tulee oikeilta lautasilta, siitä tuli suosittu.”
Baarirakennuksen omistaa kuuluisa suunnistusseura Angelniemen Ankkurit. Seuran päämaja sijaitsee vieressä, entisessä juustokellarissa.
”Tuossa vieressä oli meijeri, joka purettiin 1960-luvulla. Emme ymmärrä miksi, se oli kaunis rakennus.”
Vanhoista kuvista näkee, että se oli suorastaan kartanomainen. Maito on siis virrannut täällä vahvasti, mutta maitotiloista vain harva on jäljellä, yksi niistä Lossirannan aidan takana Tammenpään kartanossa.
”Kehitys on mennyt niin kuin muillakin kylillä”, Antti Hallamaa sanoo.
Lossiranta-ravintolassakin on historian havinaa, sillä se oli ennen linja-autotalli. Bussi kulki Kokkilasta Salon kautta Helsinkiin.
Baarin seinillä riippuu mustavalkovalokuvia rahti- ja purjealuksista, joilla kuljetettiin tavaraa ja ihmisiä saariin ja mantereelle.
”Puutavaraa ja kaikkea muutakin. Naapurikylässä Vartsalassa toimi iso saha.”
Ajan muutos näkyy kyläyhteisössäkin. Angelniemi kuului Halikkoon vuoteen 1916 asti ja uudelleen vuodesta 1967, kunnes koko Halikko liitettiin Saloon vuonna 2009.
Angelniemen kunta ulottui myös Kemiön saaren puolelle, mutta kylän keskus oli täällä Kokkilan kylässä.
Kokkila oli vireimmillään 1950-luvulla: yli 1 200 asukasta, pankki, terveysasema ja neuvola, kauppoja, meijeri ja posti.
1990-luvun jälkeen niistä ei ollut jäljellä yhtään ja nyt asukkaitakin on enää kolmannes silloisesta. Kyläkoulu toimii vielä ylempänä kylässä ja kirkko saaren puolella.
Aktiivinen kyläyhteisö taistelee lossin puolesta. Tieleitos miettii aika ajoin yö- ja päivävuorojen harventamista, mutta kyläläisten mielestä se vaikeuttaisi kulkemista kuntakeskukseen Saloon ja esimerkiksi sairaanhoitoon.
Lossi veisi myös osan Lossirannan asiakkaista.
”Kun monet palvelut ovat hävinneet, kyläbaari on kesäaikaan tärkeä sosiaalinen keskus kyläläisille ja kesäasukkaille”, Hallamaat sanovat.
Nyt on edessä talvi ja baari pannaan säppiin ensi vappuun saakka. Kesätyöt vaihtuvat talvilajeihin. Katri palaa päiväkotiin lastentarhanopettajaksi ja entinen Nokia-insinööri Antti etsii töitä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
