Itse on tehtävä, jotta kyläkoulu säilyy
Ilman vanhempien, kyläläisten ja kyläyhdistysten vapaaehtoista työtä Suomesta olisi kadonnut vielä paljon enemmän kyläkouluja, arvioi kasvatustieteen emeritaprofessori Eira Korpinen.
”Vanhemmat ja kyläyhdistykset ovat koulujen säilymisessä hyvin keskeisessä asemassa. Kunnan varaan kyläkoulua ei kannata jättää”, Korpinen neuvoo.
2000-luvulla Suomesta on lopetettu 1 146 peruskoulua. Suurin osa niistä on pieniä kyläkouluja. Kunnat kutistavat kouluverkostoa oppilaiden vähenemisen vuoksi tai säästösyistä.
”Vuoteen 2008 saakka syynä oli pääasiassa oppilaiden väheneminen. 2011 perusteet olivat taloudellisia, sillä ikäluokkien pieneneminen on hidastunut”, kuntaliiton kehittämispäällikkö Juha Karvonen sanoo.
Synkin vuosi oli 2006. Silloin laudat vedettiin 186 koulun ikkunoihin. Viime vuonna peruskoulujen määrä väheni 77 koululla.
Korpisen mukaan pelkkää synkkyyttä kouluverkoston kehitys ei ole. Myös uusia kouluja perustetaan. Niitä voi nousta kyliin, joissa osataan yhdistää yhteiskunnan palvelut ja asukkaiden aktiivisuus.
”Tulevaisuuden kyläkoulu on koko kylän yhteinen palvelukeskus. Esimerkiksi vanhuksien ateriapalveluita voi järjestää koululla. Yksityiskoulu, jossa vanhemmat ja paikalliset yritykset ovat mukana, voi olla yksi malli”, Korpinen sanoo.
Opetusneuvos Eero K. Niemi opetushallituksesta arvioi vahvaksi 80 oppilaan koulun, joka toimii hyvässä rakennuksessa ja jossa on hyvät opettajat.
”Ja jossa ei ole näköpiirissä oppilasmäärän väheneminen”, Niemi lisää.
Alle sadan oppilaan kunnallisia kouluja on vielä jäljellä lähes viisisataa.
Laki ei ota kantaa kouluverkon tiheyteen, mutta rajoittaa koulumatkan kestoa. Ala-asteikäisen edestakainen matka odotuksineen ei saa ylittää kahta ja puolta tuntia. 13 vuotta täyttäneen aika ei saa ylittää kolmea tuntia.
Suurimmalle osalle maaseutua aikaraja on liian väljä, jotta se merkittävästi vaikuttaisi kouluverkon uudistamiseen.
Esimerkiksi Pirkanmaalla koululaisten määrään ennustetaan kasvavan vuosien 2008 ja 2025 välillä 16,7 prosenttia. Silti kouluverkko harvenee edelleen.
”Pienten koulujen lakkautuksista on uutisia, perustamisista ei. Suuntaus on, että koulujen koko suurenee, mutta koulujen määrä ei lisäänny, vaikka oppilasmäärät lisääntyvät”, kehityspäällikkö Marko Koskinen Pirkanmaan liitosta sanoo.
Vielä 1980-luvulla pienet koulut olivat valtion suojeluksessa. Opettajien palkkoihin sai valtionosuuksia ja koulujen lakkautukset oli hyväksytettävä lääninhallituksessa.
”Valtiovalta tuki näkyvästi kouluverkoston kattavuutta. Sitten se loppui 1990-luvulla kokonaan”, Niemi sanoo.
Päätösvastuuta siirrettiin valtiolta kunnille. Kouluille korvamerkityt valtionosuudet lopetettiin.
”Luotettiin siihen, että kunta opetuksen järjestäjänä tietää valtiota paremmin ja että kunta haluaa toimia oppilaiden parhaaksi.”
Korpisen mukaan koulujen alasajo alkoi välittömästi.
”Seuraavana vuonna lopetettiin 134 koulua, kun edellisinä vuosina oli lopetettu 20–30 koulua vuodessa.”
Nykyisin kunnat päättävät täysin itsenäisesti kouluverkosta. Seurauksena on, että talousajattelu ohjaa kouluverkkoa kunnissa.
”Nykyisin riittää, että lain vaatimat vähimmäistavoitteet toteutuvat. Ajatellaan liikaa euroja ja vähemmän lapsia.”
Korpisen mukaan yleisesti ei voida osoittaa, että lakkauttamalla kouluja olisi saatu säästöjä.
”Huomiotta jää myös, että kyläläisten talkootyö on todellista taloudellista pääomaa. Sitä on vain vaikea muuttaa rahaksi joka näkyy budjeteissa”, Korpinen sanoo.
Maakunnallista ohjausta ei
juurikaan ole. Esimerkiksi Pirkanmaalla ei peruskouluverkostoa ole Koskisen mukaan selvitetty ainakaan kymmeneen vuoteen.
”Maakuntaliiton sarka alkaa peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutuksesta ylöspäin”, Koskinen sanoo.
Koska ohjausta ei ole, kouluverkon suunnittelu tyssää kuntarajaan. Niemen mukaan ei ole harvinaista, että kunnan rajan takana on koulu lähellä, mutta lapsia kuljetetaan kuntakeskukseen kauemmaksi.
Kouluverkko kutistuu, mutta on Niemen mukaan toistaiseksi riittävän tiheä. Tosin alueellisia eroja on paljon.
”Ei olla havaittu, että koulutus karkaisi. Verkoston harveneminen ei myöskään näy opetustuloksissa, sillä hajontaa koulujen välillä on hyvin vähän.”
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
