Linnut kertovat talvisesta luonnosta

vierasyliö

Tammikuun lopulla pidettiin vuosittainen lintujen pihabongaustapahtuma. Lintualan keskusjärjestö BirdLife

Suomen järjestämä harrastajahavainnointi keräsi Suomessa kaikkiaan 19 000 harrastajaa yli 12 000 pihalla.

Tapahtuma oli kansainvälinen ja siihen osallistui muun muassa Britanniassa noin 285 000

lintuihmistä.

Pihabongauksella kerättiin

aineistoa lintujen talvisista määristä, minkä perusteella voidaan tehdä arvioita luonnossa tapahtuneista muutoksista. Niiden paras ilmentäjäryhmä ovat juuri linnut.

Vuosittain toistettuina näin saadaan tietoa myös linnustossa odotettavissa olevista muutoksista.

Tänä talvena pihoilla oli

aikaisempaa vähemmän lintuja.

Ne olivat keskittyneet niihin kohteisiin, joissa oli harjoitettu jo pitempään ruokintaa. Tehoruokinnan paikoilla saattoi

olla lähes tuhat lintua, joista suurimmat parvet koostuivat keltasirkuista.

Kesäkausi 2012 oli monelle

lintulajille suotuisa ja poikastuotto hyvä. Tämä yhdessä luonnon yleisen tuottavuuden

kanssa tuotti myös loppuvuodelle normaalia suurempia lintuparvia.

Mikään erityisen runsas vaellusjakso ei syksy ollut ja moni laji, kuten taviokuurna ja pähkinähakki ehtivät päättää talviliikehdinnän ennen pihabongausta.

Useimmilla pihoilla esiintyivät jälleen tutut lajit: talitiainen,

sinitiainen ja harakka. Sen

sijaan nämä lajit eivät olleet runsaimpia määriltään.

Hieman yllättäen ykkös-

sijan valtasi pohjoisen laji,

urpiainen, jota havaittiin peräti 83 000 yksilöä. Laji on oppinut ruokailemaan luonnon lisäksi myös pihoilla.

Talitiainen on runsas myös Suomessa ja sen 84 000 yksilöä

oli toiseksi suurin. Tiaiset

kuuluvat osamuuttajiin, jolloin syksyllä on voitu havaita sekä talitiaisia että sinitiaisia

matkalla merelle kohti Ruotsia.

Yleensä normaali pesimäkausi tasoittaa yhtenä kesänä syntyneen vajauksen. Menneenä

kesänä näin ei käynyt kuusitiaiselle, jonka massavaellus vuonna 2009 tyhjensi lajin

talvialueet. Nyt kuusitiaisia nähtiin vain 6 000 yksilöä.

On arveltu, että sateisen

kesän jälkeen puimatta jääneet

pellot olisivat vaikuttaneet eräiden lajien määriin.

Kolmanneksi yltäneitä keltasirkkuja havaittiin nyt 81 000, kun edellisenä talvena lintuja oli vielä 92 000.

Peippoja ja järripeippoja oli jäänyt talvehtimaan noin 1 500. Tämä on moninkertainen viime

talveen nähden.

Hyvästä biologisesta tuotannosta seurasi myös hyvä

pihlajamarjasato. Syksyllä oli vielä runsaasti tilhiä liikkeellä ja ennätysmäärät taviokuurnia. Tammikuun loppuun mennessä näiden vaellukset olivat lähes tyrehtyneet.

Marjasadoista ja lämmenneestä ilmastosta olivat jäljellä

mustarastaat runsaalla 9 000 linnulla.

Koko 2000-luvun jatkunut

kilpailu varpuslajien kesken näyttää nyt ratkenneen pikkuvarpusen eduksi. Laji on

geneettisesti sopeutumiskykyisempi kuin harmaavarpunen.

Pikkuvarpunen on runsain laji Tanskassa ja Ruotsissakin ylivoimainen harmaavarpuseen nähden. Nyt myös Suomessa jatkui harmaavarpusen vähentyminen ja pikkuvarpusia oli jo yli kaksi kertaa enemmän eli 43 000 lintua.

Tautitilanne on säilynyt

ilmaston lämpenemisestä huolimatta ennallaan. Loismadoista

kärsinyt viherpeippo on edelleen

vähentynyt. Suuntaus on samanlainen kuin Ruotsissa, josta Trichomonas-mato on tullut. Viime talvena viherpeippoja

laskettiin noin 27 000 ja nyt suunnilleen sama määrä.

Ilmaston lämpeneminen

näkyy vesilintujen talvehtimisalueiden siirtymisenä pohjoisemmaksi. Jäätilanne oli

normaali ja etenkin Ahvenanmaalla isoissa sulissa nähtiin suuria lintuparvia, kuten

Eckerössä uiveloita 80 lintua ja Jomalassa tukkasotkia 16 000 sekä Jurmossa telkkiä 500. Hangon edustalla oleili vielä

lähes 500 allia.

Ilmaston muutos auttaa

monia lajeja selviytymään

Suomen karusta talvesta. Tätä

on edesauttanut leudompien talvien lisäksi myös ihmisen harjoittama ruokinta.

Mustarastaiden ohella tänne

jäi lukuisia pajusirkkuja, jotka

viiksitimalin ohella tulevat

toimeen lähes kokonaan ruovikoista saamallaan ravinnolla. Ennen harvinaisia pajusirkkuja nähtiin puolen sataa lintua.

Talvella maastossa kulkeva lintuihminen kiinnittää huomion suuriin lintuihin, jotka kuitenkin ovat lukumääräisesti vähäisiä. Näihin kuuluvat petolinnut,

pöllöt ja monet kanalinnut.

Petolintujen esiintyminen on riippuvainen myyrätilanteesta. Vuonna 2009 Etelä- ja Keski-Suomessa oli runsaasti myyriä ja näin myös talvella havaittiin monia hiirihaukkoja ja sinisuohaukkoja.

Seuraavana kesänä myyrät ja sopulit olivat yleisiä Lapissa. Siellä pöllöjen poikueet olivat suuria vielä viime keväällä.

Pieneläinten vähentyminen oli odotettavissa ja pöllöjen lähtö ruoan hakuun etelämpää. Aina näihin aikoihin saakka on voitu nähdä pylvään nokassa kyhjöttäviä hiiripöllöjä. Myös muutamia etelään tulleita

tunturipöllöjä ja lapinpöllöjä on havaittu.

Ilmastonmuutos vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen varsinkin lämpimillä vyöhykkeillä. Suomen eliölajit ovat ajan saatossa sopeutuneet Suomen luonnonoloihin, eikä välittömästi suuria tappioita tule.

Tämä ei kuitenkaan koske Suomen kesälajistoa. Se on

monen lajin määrissä vähentynyt yleiseurooppalaisella vauhdilla: Noin kolmannes kesäisistä

laululinnuista jää jo tulematta.

Yhä useampi laji, myös

hyönteisravintoa käyttävät,

jättäytyy maahan talveksi.

Kohta ei voi olla enää varma kevätmuutolla olevista lajeista.

Tammikuussa täällä havaittiin

muun muassa punarintoja, peukaloisia, luotokirvisiä, västäräkkejä ja jopa yhdessä sikalassa asuva haarapääsky.

Havaintojen kerääminen

talvehtivista linnuista on

edistämässä myös ekologista tutkimusta sekä luontoympäristön suojelu- ja hoitotavoitteita. Monelle tapahtumaan osallistuneelle se antaa myös talviseen viikonloppuun iloisen vaihtelun harmaaseen ja

melkein kaamoksen arkeen.

Lintujen seuraaminen kotipihalla on erinomainen harrastus.

OLLI PAASIVIRTA

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.

Avaa artikkelin PDF