Kun Teuvo Hakkarainen (ps.) puhuu, kuulijan on oltava tarkkana. Ei siksi, että puhe olisi poliitikon monitulkintaista ammattislangia. Hakkarainen on sanonut olevansa suorapuheinen kansanmies, ja tämän kuvauksen tunnistavat kaikki, jotka ovat Teuvon sanomisiin törmänneet.
Kuulijalta vaadittu tarkkaavaisuus johtuu pikemminkin siitä, että Hakkarainen puhuu hiljaa, ajoittain suorastaan mumisten. Sanansa hän osoittaa peräseinälle tai edessään olevalle kahvikupille. Juuri nyt kuulija saa olla tavallistakin tarkkaavaisempi, sillä tuore meppi manailee uusien hampaiden vaikeuttavan puhumista.
Euroopan parlamentti vetäytyi elokuun ajaksi istuntotauolle. Hakkarainen vietti suurimman osan kuukautta hondurasilaisen hammaslääkärin tuolissa. Siellä hänen suuhunsa istutettiin uudet, suorat ja valkeat hampaat, jotka vilahtelevat miehen puhuessa ja haukatessa aamupalaleipää jyväskyläläisellä huoltoasemalla.
Istuessaan ”Esson baarin” pöydässä, yllään nahkatakki, flanellipaita ja roikkuvat siniset farkut, Hakkarainen näyttää tismalleen sellaiselta kansanmieheltä, jollaiseksi hän itseään kuvailee. Kuulijan on taas oltava tarkkana. Täytyy muistaa, että kyseessä on kolmannen kauden kansanedustaja ja Euroopan parlamentin jäsen. Monesti on tokaistu, että europarlamentaarikolla on enemmän valtaa kuin riviministerillä.
Mikäli Hakkarainen on ministeriä mahtavampi, hän pitää asian visusti itsellään. Hakkaraiseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. Siihen lienee syynä juuri se, että mies ei ainoastaan sano olevansa kansanmies vaan myös käyttäytyy sen mukaisesti.
Kollegoistaan Hakkarainen esimerkiksi käyttää sanaa ”poliitikot” aivan kuin ei itse kuuluisi tähän ryhmään. Euroopan parlamentin jäsenistä hän on ehtinyt jo tehdä muutamia huomioita. Nämä Brysselin ”teoriaherrat” ovat sisäistäneet poliittisen ”munkkilatinan” kielelliset koukerot, eivätkä puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Hakkaraisen puhe on sitä vastoin suoraviivaista ja iskulauseilla siivitettyä.
”Hölmölä on Hölmölä. Sellaiset yhteiskunnat eivät selviä, jotka kääntyvät omia kansalaisiaan vastaan”, hän arvioi Suomen nykytilaa.
Miten tämä sitten näkyy? Hakkaraisen mielestä esimerkiksi siten, että poliisi sakottaa työteliäitä ihmisiä inhimillisistä erehdyksistä.
”Talvella jos rekan alle pakkautuu lunta, niin siitä saat sakon ylikuormasta. Poliisi on hölmö, jos ei siitä sakkoa kirjoita, vaikka kyseessä on vahinko eikä talvella tule tiehen edes vaurioita. Mutta joukkoraiskausta ei kukaan tee vahingossa ja massarikoksia, kännykkävarkauksia ja muita, ei edes tutkita. Tarvittaisiin sellaista Reinikaisen poliisin järkeä.”
Lisäksi Suomen hallitus ja suuri osa puolueista on hänen mielestään hurahtanut ilmastohulluuteen. Lapset pelotellaan ilmastomarsseille samaan tapaan kuin heidät peloteltiin 70- ja 80-luvuilla marssimaan ”vaarallisia amerikkalaisia ydinaseita vastaan”.
Moni taho puolueista järjestöihin ja mediaan on vaatinut, että Suomi olisi edelläkävijä ilmastopolitiikassa. Hakkaraisen mielestä pitäisi ennemmin puuttua Kiinan ja Intian saasteisiin. ”Ottaa iso possu kiinni”, kuten hän asian ilmaisee.
”Meillä on täällä Euroopassakin Puola, missä poltetaan jatkuvasti kivihiiltä ja sitten Suomen pitäisi muka torjua ilmastonmuutos. Jos Ohukainen ja Paksukainen laitetaan samalle laihdutuskuurille, niin kuinka siinä käy? Ohukainen katoaa kokonaan.”
Sama puuhastelu ja vääriin asioihin keskittyminen näkyvät Hakkaraisen mielestä muussakin ilmastopolitiikassa. Euroopassa halutaan kieltää muovipillit, vaikka maailman kehittyvät maat hukkuvat muoviroskaan.
Voisiko EU sitten ottaa ison possun kiinni tai laittaa Puolan hiilenpoltolle pisteen? Hakkarainen ei siihen usko. Hänen mukaansa EU on hampaaton tiikeri.
Hakkaraisen poliittisessa ajattelussa yksi keskeinen teema on islamin Euroopalle aiheuttama uhka. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän siirtolaiskysymyksen ratkaisussa hän puoltaa Unkarin pääministerin Viktor Orbánin ehdotusta Euroopan ulkopuolelle perustettavasta turva-alueesta. Turva-alueet voitaisiin Hakkaraisen mukaan rahoittaa nykyisin maahanmuuttoon käytettävillä rahoilla.
Maahanmuutosta puhuessaan hän mainitsee tilintarkastaja Pauli Vahteran tekemän laskelman. Sen mukaan maahanmuuton kustannukset ovat Suomessa vuosittain 3,2 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat kuvanneet Vahteran esittämää lukua ylimitoitetuksi.
Hakkaraisen puheesta välittyy myös ajatus pärjäämisestä ja itsensä elättämisestä. Se tulee ilmi esimerkiksi silloin, kun hän arvostelee Suomen nykyistä sosiaalitukijärjestelmää.
”Sotien jälkeen ei ollut tukia mutta silti selvittiin. Nykyään valtio elättää kaikki.”
Pitäisikö sosiaaliturvasta Hakkaraisen mielestä sitten luopua?
”Ei siitä varmaan kannata luopua. Muutos tulee ajan kanssa”, hän sanoo mietteliäänä.
Mitä ajan kanssa sitten tarkoittaakaan, Hakkaraisen usko politiikan voimaan vaikuttaa olevan vähäistä. Ainakin sellaisen käsityksen hänen sanoistaan saa. Kenties osasyy on näkemys siitä, että perussuomalaiset halutaan eristää päätöksenteon ulkopuolelle.
”Eilisellä kyselytunnilla (12.9.) Halla-aholle ei annettu puheenvuoroa. Historiallista, että opposition kyselytunnilla suurimman oppositiopuolueen puheenjohtajalle ei anneta puheenvuoroa.” Perussuomalaisten kansanedustajat kyllä päästettiin ääneen, mutta puolueen puheenjohtajan sivuuttaminen harmittaa Hakkaraista. Maamme nykyinen puoluekenttäkin saa kuulla kunniansa.
”Olin kyllä pettynyt keskustaan, kun ne lähtivät punavihreiden mukana hallitukseen, ja kokoomus on myyty jo vuosia sitten.”
Kahteen kokonaiseen kansanedustajakauteen mahtuu muutakin kuin huomioita muiden maalaisjärjettömyydestä. Eduskunta listaa säntillisesti ylös kaiken, mitä kansanedustajat kautensa aikana tekevät. Hakkarainen on kunnostautunut maaseudun tiestön kunnostushankkeiden rahoituksen parissa. Hänen saldonaan on useiden miljoonien eurojen edestä talousarvioaloitteita Keski-Suomen ja erityisesti Viitasaaren alueen väylien kunnostamiseen. Hän kertoo jatkavansa samaa linjaa myös EU:ssa.
”Tavoite on ottaa EU:sta irti kaikki raha mikä lähtee. Yksi hanke on jo mielessä, mutta en kerro siitä.”
Euroopassa Hakkarainen tahtoo myös viedä eteenpäin suomalaista metsäosaamista. Hänen mielestään Keski-Euroopan suurten maiden on turha kertoa, miten Suomen kuuluu metsäänsä hoitaa. Moni muu Euroopan maa kun on hakannut metsänsä jo aikoja sitten.
”Niin sen pitäisi mennä, että tullaan Suomesta ottamaan mallia, eikä niin, että annetaan meille sääntöjä.”
Hakkarainen on puolueensa toiminnan kannalta tärkeässä osassa. Kun perussuomalaisten ja sinisten tiet erkanivat kesällä 2017, suuri osa piirijohtajista lähti Timo Soinin ja muun ministerikaartin matkaan.
Sen seurauksena Suomeen jäi suuria katvealueita, joilla perussuomalaisten piirien edustus oli retuperällä. Hakkaraisen oli sijaintinsa puolesta mahdollista tuurata, ja hän lupasi puolueen uudelle puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle sen tehdä.
Hakkarainen kiersi piirikokouksissa Savo-Karjalan ja Pohjanmaan vaalipiireissä. Kiertäessä kertyi valtava määrä ajettuja kilometrejä, joihin Hakkarainen haki kilometrikorvaukset. Myöhemmin näistä korvauksista nousi hänen poliitikon uransa ties kuinka mones kohu.
Suomessa ei ole montaa poliitikkoa, joka olisi aiheuttanut sanomisillaan ja tekemisillään yhtä monta kohua kuin Teuvo Hakkarainen. Kansanedustajakauden alusta asti hän on ollut tasaisin väliajoin otsikoissa, usein vähemmän mairittelevista syistä. Monesti mukana on alkoholi.
Ilta-Sanomille antamassaan haastattelussa Brysseliin muuttanut Hakkarainen heitti toimittajalle vitsillä, että aina kun viinaa sattuu olemaan, se ryypätään pois. Osa Hakkaraisen mediastrategiaa onkin irvailla toimittajien kustannuksella. Hän kertoo ajoittain sanovansa tahallaan asioita, joiden tietää uppoavan lehdistöön ja lukevaan yleisöön.
Ehkä hän siksi kertookin, että ei tunnista itseään kuvasta, jonka toimittajat ovat hänestä maalanneet. Erityisesti häntä jäi vaivaamaan parin vuoden takainen saunakohu. Heinäkuussa 2017 Iltalehti kertoi, että Hakkaraisen Helsingin vuokra-asunto oli virallisesti sauna.
Hakkarainen oli saanut saunan vuokraan kulukorvauksia liki 30 000 euroa. Soppa sai Hakkaraisen näyttämään talousrikolliselta. Sitä hänen omat äänestäjänsä eivät katsoneet hyvällä – että nyt kansanmies tekee herrojen rikoksen.
Hakkarainen vaati uutisen oikaisua, tai ei antaisi lehdelle enää ainoatakaan haastattelua. Hänen osallisuutensa tapahtumiin näytettiin olemattomaksi. Lopulta saunaa vuokrannut helsinkiläinen poliisi ja kokoomuspoliitikko Dennis Pasterstein joutui vaikeuksiin vuokrajärjestelyistään.
Hakkarainen kertoo tapauksen kuitenkin vaikuttaneen häneen siten, että hän ei enää tahdo ottaa kadulla katsekontaktia pällisteleviin ihmisiin. Sen kerrottuaan hän kättelee, toivottaa hyvää päivänjatkoa ja lähtee kävelemään autolleen.
Kaksi hänet ohittanutta naista katoavat Jyväskylän matkakeskukseen ja päivittelevät.
”Siinä menee – europarlamentaarikko.”
