Ammattikalastusta varaalisätä reippaasti sisävesillä
Kehittyneet pyyntitekniikat ja usein myös työolosuhteet tekevät kalastajan ammatista vaativan. Kuvan nuotta nousee Inarijärvestä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoJYVÄSKYLÄ (MT)
Hallitusohjelmassa on hieno tavoite lisätä ammattikalastusta, sisävesien kalakantojen hyödyntämistä ja kotimaisen kalan käyttöä, kehuu Jyväskylän yliopiston kalabiologian ja kalatalouden professori Juha Karjalainen.
Poliittisesta julistuksesta on kuitenkin arki kaukana.
”Kalastuslain uudistaminen on mielenkiintoinen hanke. Kalatalouden osuus on noin promille maamme bruttokansantuotteesta. Siihen nähden käytävä keskustelu on kiivasta”, Karjalainen sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi alkuvuodesta lakiuudistusta valmistelevan työryhmän mietinnön. Karjalaisen mielestä on järkevää laajentaa kalastuksen ohjausalueita nykyisestä.
”Ammatti- ja vapaa-ajan kalastuksen ohjauksen kannalta olisi luontevaa hoitaa esimerkiksi isojen reittivesialtaiden asiat yhtenä kokonaisuutena.”
Vesien omistus on pirstaloitunutta, samoin kalastusoikeudet. Eritoten ammattikalastajien on yhä vaikea saada lupia riittävän laajoille vesialueille.
Jos ammattikalastusta halutaan tukea, Karjalaisen mielestä tulisi kalastajien päästä nykyistä helpommin kalaan. On paljon vesiä, joilla kalavarat eivät sitä estä mutta sosiaaliset kuviot estävät. Esimerkiksi troolari häiritsee rannan asujan kesäiltaa.
Hän esittää, että ammattikalastajille kaavoitettaisiin kalastusalueita ja siten luotaisiin pohjaa yrittämiseen.
Karjalainen pitää hyvänä työryhmän esitystä, jonka mukaan yhdellä luvalla voisi uistella koko maassa. Se puhuttaa, pitääkö luvan hinnan olla kalavesien omistajalle ja muualta tulevalle sama.
Karjalaisen mukaan kalavarojen mittaaminen ja seuranta on sisävesillä vähäistä. Kalastuslain uudistuksen mietinnössä esitetään, että elykeskukset voisivat tarvittaessa myöntää lupia kaupalliseen kalastukseen joillekin alueille osakaskuntien näkemyksen vastaisestikin.
”Keskeisillä kalastusalueilla tällaisten päätösten pitää perustua vankkaan tieteelliseen tietoon saalislajien kannoista ja paikallisista oloista. Valitettavasti tietoa on niukasti.”
Yksimielisyyttä tiedonkeruun rahoittamisesta ja analysoinnista ei kuitenkaan ole helppo löytää. Kalantutkimus on murroksessa. Tutkimuslaitosten varat supistuvat ja kalakantatutkijat eläköityvät.
”Tässä on selvä ristiriita: tiedon tarve kasvaa mutta tiedon keräämisen resurssit ohenevat.” Karjalainen esittää, että tutkimuksen voimavaroja keskitetään Järvi-Suomen tärkeille altaiden tehokkaaseen tutkimiseen.
Yliopistot ja ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset tuottaisivat monipuolista tietoa ekosysteemeistä ja uusia menetelmiä kalavarojen hyödyntämisen pohjaksi. ”Tätä tietoa voisimme soveltaa yleisellä tasolla.”
Sisävesien kalavarojen käytössä ja kalastusoikeuksissa on kyse hajanaisen ja pohjoisessa vuosittain paljon vaihtelevan luonnon resurssin hyödyntämisen asetelmasta. Se on poliitikoille kivulias päätettävä, Karjalainen pohtii.
”Hyvin pitkälle kyse on jälleen siitä, miten omistusoikeuden ja yleisemmän kalataloudellisen edun välisiä jännitteitä ratkotaan”, Karjalainen kuvaa.
Työryhmän muistioon jätettiin monia eriäviä mielipiteitä. Esimerkiksi neuvontajärjestöt hakevat nykyistä vakaampaa taloudellista tukea työlleen. Luonnonkantojen suojelu ja elinolojen turvaaminen nousevat vahvasti esiin.
Eteläisessä Suomessa luontaisesti lisääntyvät järvitaimenen kannat ovat olleet pitkään ahtaalla. Karjalaisen mukaan vesiä on hoidettu istutuksin, jotka mahdollistavat tehokkaan pyynnin. Samalla on sitten verotettu henkitoreissa olevia villejä kantoja.
Luontaisen kalakannan lisääntymisen suosiminen edellyttää päätöksiä verkkokalastuksen rajoituksista ja kielloista.
”Järvitaimenenkin osalta on kuitenkin viime aikoina tapahtunut iso asennemuutos. Lajin pelastamiseksi on meneillään laajoja kehittämishankkeita Keski- ja Itä-Suomessa”, Karjalainen toteaa.
Maaliskuussa hyväksytyllä kansallisella kalatiestrategialla halutaan vahvistaa uhanalaisia lohi- ja taimenkantoja. Päättäjät haluavat siirtää painopisteen kalliista istutuksista kalojen luontaiseen lisääntymiseen.
”Muutos nykykäytännöstä on sisävesien kalastuksen näkökulmasta erittäin iso. Kun nykyisin ylläpidetään järvien lohikalakantoja istutuksin, tavoitteen mukaan järvikannat olisivatkin luonnonkutuisia vaelluskaloja.”
Luonnonkannat eivät kestä likikään niin kovaa kalastuspainetta kuin mihin on totuttu. Sopeutumaan joutuvat niin vapa- kuin verkkokalastajakin.
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
