Tuhannet seurasivat Mauno Koiviston surusaattoa
Presidentti Mauno Koivisto (25.11.1923–12.5.2017) siunattiin ja haudattiin helatorstaina Helsingissä valtiollisin menoin. Koivisto oli presidentti 1982–94.Piispa Eero Huovinen puhui siunauksessa Koiviston suurista käsistä – niiden oikeasti suuresta koosta ja moninaisista tehtävistä.
Vaikka Koivisto taisteli sodassa, hänellä oli Huovisen mukaan rauhan kädet. Ne hän kerran nosti puolustamaan myös vangitsemiaan vihollisia, kun asetoverit alkoivat kolhia näitä.
Koivisto veisasi automatkoilla mielellään virsiä matkakumppanien kanssa. Suosikki oli Sua kohti, Herrani. Se kuultiin myös siunaustilaisuudessa.
Muistopuheet kävivät läpi Koiviston elämää työläisperheen lapsesta työn ohessa opiskelijaksi ja lopulta Suomen Pankin pääjohtajaksi, pääministeriksi ja presidentiksi.
"On kuin onnistuneen Suomen tarina liikkuisi silmien editse", presidentti Sauli Niinistö sanoi. Hän puhui työstä, opinsaannista ja luottamuksesta suomalaisen hyvinvoinnin kulmakivinä ja Koivistosta esimerkkinä niistä.
Koivistojen avioliitosta puhuivat niin Huovinen, Niinistö kuin Paavo Lipponen. Koiviston muistelmissa toistuu niin arjessa kuin fundeerauksissa "me" – Tellervo ja Mauno, Niinistö sanoi.
Lipponen ja pääministeri Juha Sipilä siteerasivat monia Koiviston aforismeja. Sipilä toivoi Koiviston ajattelun – kyllä se siitä – antavan suomalaisille tulevaisuususkoa ja rohkeutta.
Lipponen sanoi, että Koivistossa yhdistyivät "aristokraattinen arvokkuus, rento esiintyminen, joskus ilkikurinenkin huumori".
Lipponen muistutti myös, että lentopallon lisäksi maa- ja metsätaloustyöt Tähtelässä olivat Koivistolle elinehto. "Tähtelän isäntää parempaa maatalouspolitiikan asiantuntijaa ei maassamme ollut", entinen pääministeri sanoi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

