Pientareet ovat hyönteisille elintärkeitä: "Pajuja ja voikukkia ei kannata niittää"

Runsaslajinen piennarkasvillisuus tukee monimuotoisuutta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Peltojen pientareilla on suurempi merkitys kuin mitä uskotaankaan. Niiden tarjoamasta suojasta, ravinnosta ja pesäpaikoista hyötyvät monet eri hyönteiset.

"Pellonreunojen määrä suhteessa viljelyalaan on olennaista", kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huusela-Veistola.

Pienet ja siten suhteessa paljon pientaretta sisältävät lohkot ovat siis tärkeitä monimuotoisuuden kannalta.

Huusela-Veistola korostaa, että suurin osa lajeista elää pysyvissä kasvustoissa, jollaisia pientareetkin ovat. Yksivuotisissa kasvustoissa, etenkin täysmuokattavissa monokulttuureissa hyönteiset eivät viihdy yhtä hyvin kuin monivuotisissa.

Viljelijälle hyödyllisistä hyönteisistä sekä tuholaisten luontaiset viholliset että pölyttäjät elävät usein peltojen laidoilla.

Eeva-Liisa Korpela Suomen Mehiläishoitajain Liitosta kertoo, että hyönteisten kannalta paras piennarkasvillisuus on mahdollisimman monipuolinen. Runsaslajinen kasvisto tarjoaa ravintoa laajalle lajiskaalalle. Tämä on tärkeää, sillä kaikki hyönteiset eivät aterioi samoilla kasveilla. Esimerkiksi pölyttäjän kielen pituus määrittää hyönteiselle sopivat kukat.

Hän muistuttaa, että monet usein haitallisiksi tai tarpeettomiksi mielletyt kasvilajit ovat pölyttäjille erittäin tärkeitä. "Liiallinen siistiminen on haitaksi hyönteisille." Esimerkiksi pajut tarjoavat ravintoa kevään ensimmäisille luonnonpölyttäjille, kuten kimalaisille.

Myöskään horsmat ja voikukat eivät ole Korpelan mielestä turhia. "Voikukkia ei kannattaisi niittää pois. En toki halua, että avoimet paikat ovat täynnä niitä. Lajiston pitää olla monimuotoinen."

Erityisen hyviä pölyttäjien kannalta ovat valoisat pientareet, jotka eivät ole aivan lähellä metsänlaitaa, Korpela toteaa.

Luontaiset viholliset, kuten leppäkertut ja hämähäkit auttavat tuholaistorjunnassa. Huusela-Veistolan mukaan peltomittakaavan biologinen torjunta riippuu pitkälti jo pellolla olevien luontaisten vihollisten määrästä.

Mikäli pellolla on vain vähän pientareita, voi niitä vastaavia alueita luoda tietoisesti monimuotoisuutta ajatellen. "Esimerkiksi puukujanteita ja monimuotoisuuskaistoja voi tehdä tai jättää pellolle saarekkeita" Huusela-Veistola ehdottaa.

Puukujanteet ovat pellolle istutettuja puurivejä, jotka tarjoavat elinympäristöjä erilaisille hyönteisille ja linnuille. Monimuotoisuuskaistat ovat puolestaan muualle kuin vesistöjen varsille kylvettyjä kaistoja, joilta ei korjata satoa.