vierasyliö Piilevät kertovat virtavesien tilasta

Meillä kaikilla on varmasti vahvoja mielikuvia joista. Aurinko välkehtii vedenpinnalla, sudenkorento kaartelee edestakaisin ja voit kuulla virtaavan joen

kohinan.

Tai sitten mielessämme näkyy valtava vuoksi, joka liikuttaa vesimassoja siltamme alta.

Joet eivät ole Suomessa

mitenkään poikkeuksellinen näky, mutta harva on kuitenkaan tutustunut niihin pintaa syvemmältä. Elämä joissa on kuitenkin yhtä monimuotoista ja kiehtovaa kuin jokia ympäröivissä metsissäkin.

Yhden ryhmän jokien asukkaista muodostavat piilevät (Bacillariophyceae), joiden

soluseinä koostuu nimen mukaisesti piidioksidista. Harva on nähnyt näitä mikroskooppisia yksisoluisia vedeneläviä.

Piilevät ovat kuitenkin

osoittautuneet hyödyllisiksi

jokien ekologisen tilan selvittämisessä.

EU:n vesipuitedirektiivi velvoittaa, että vesistöjen tilan on oltava hyvä vuoteen 2015 mennessä, ja piilevät ovat seurannoissa yksi yleisesti käytetty eliöryhmä pohjaeläimien ja kalojen sekä vesikasvien lisäksi.

Piileviä on tutkittu paljon, ja niiden ekologia tunnetaan

hyvin. Piilevälajeja on olemassa useita tuhansia, ja monesti eri piilevälajien suosimat kasvuolosuhteet eroavat toisistaan.

Tavallisesti yksittäisen lajin kasvuolosuhteet tunnetaan, ja tätä tietoutta käytetään hyväksi vesistöjen tilaa arvioitaessa

sekä tilan kehitystä seuratessa.

Maalta tuleva ravinnekuormitus lisää jokialueilla sellaisten piilevälajien määrää, jotka

ovat sopeutuneet kyseisen kuormituksen aiheuttamiin olosuhteisiin. Lyhyen elinkiertonsa ansiosta piilevät reagoivat veden laadun muutoksiin nopeasti, keskimäärin muutaman päivän tai viikon viiveellä.

Piilevät biologisina veden laadun indikaattoreina kuvaavat vesistön laatua ja siinä

pitkälläkin aikavälillä tapahtuneita muutoksia luotettavammin kuin yksittäiset veden

laadun fysikaalis-kemialliset mittaukset.

Biologinen vedenlaadun

seuranta on osoittautunut

erityisen käyttökelpoiseksi

virtavesissä, joissa vedenlaadun muutokset ovat nopeita ja

yllätyksellisiä.

Piilevänäytteiden ottaminen on suhteellisen yksinkertaista ja nopeaa. Piileviä myös esiintyy runsaasti kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisissa

vesissä.

Piileväyhteisöillä tehtävän

vedenlaatututkimuksen heikkouksina voidaan pitää lajintunnistuksessa vaadittavaa suurta asiantuntemusta, sekä kuolleiden tai muualta ajautuneiden solujen esiintymistä näytteissä.

Eräät piilevälajit kasvavat monentyyppisissä vesistöissä, ja tämä vaikeuttaa niiden

käyttöä indikaattoreina. Lisäksi pienten ja nopeammin jakautuvien piilevälajien lukumäärä on myös näytteissä usein suhteessa huomattavan suuri verrattuna isokokoisempiin ja hitaammin jakautuviin lajeihin.

Mikä on hyvän vesistöjen

tilan merkitys, ja mitkä tekijät tilaan vaikuttavat?

Ekologisesti mitattuna

hyvässä kunnossa on vain noin puolet Suomen joista. Vesistöjen suurimmat uhkatekijät ovat ilmastonmuutos, maa- ja metsätalous, teollisuus, energiantuotanto, asutus ja liikenne.

Mitä oikein hyödymme siitä,

jos vesistöjen tila saadaan

paranemaan nykyisestä tai

pysymään hyväkuntoisissa

joissa nykyisellä tasolla?

Virtavesillä on hyvin erilaisia arvoja eri ihmisille. Monet virkistäytyvät joella veneilemällä, mökkeilemällä, kalastamalla, uimalla tai retkeilemällä. Joet kuuluvat niiden rannoilla asuvien ihmisten jokapäiväiseen asuinympäristöön ja arkeen

sekä rannoilla mökkeilevien vapaa-aikaan.

Joen arvo virkistyksen kannalta vaikuttaa suoraan rantatonttien arvoon. Merkittävien virkistyskäyttöarvojensa lisäksi

muun muassa Vantaanjoki on tärkeässä asemassa pääkaupunkiseudun vedenhankinnan varavesijärjestelmänä ja toimii raakavesilähteenä, silloin kun Päijänne-tunneli ei ole käytössä.

Lisäksi joet ovat kautta aikojen toimineet kulkureitteinä.

Monet arvostavat vesiluontoa myös sen itseisarvonsa vuoksi. Hyväkuntoiset vesistöt koetaan miellyttävämpinä virkistäytymisen kannalta, mutta ne

tarjoavat myös esimerkiksi

parempia kalansaaliita sekä

hyvälaatuista juomavettä.

Veden laadun muutoksia

voivat aiheuttaa sekä ihmisen toiminta, että luonnon omat mekanismit.

Vedenlaadun arvioinneissa otetaan huomioon paikalliset ympäristötekijät, kuten maa- ja kallioperän laatu sekä joen

virtaaman suuruus. Lisäksi tarkastellaan vuodenaikaisuuteen sekä hydrologiaan liittyviä tekijöitä (esim. jääpeite, vesimäärät sekä tuuli- ja valaistusolot).

Myös erilaisten vesieliöiden toiminta vaikuttaa veden laatuun esimerkiksi hapen kulutuksen ja tuotannon tai pH:n muutoksien kautta. Joen vedenlaatu on alati muuttuvassa tilassa, sillä se on monen eri tekijän yhteisvaikutuksen tulos.

Biologisia aineistoja käytetään yhdessä fysikaalis-kemiallisten määritysten ja muiden taustatietojen kanssa vesistöjen ekologisen tilan luokitteluun.

Biologisten seurantatietojen avulla voidaan selvittää muun muassa miten vesiensuojelutoimet ovat parantaneet niin vesien fysikaalis-kemiallista kuin myös ekologista laatua.

Vesistöjen tilan arviointi edellyttää laajoja tutkimus-

ja seurantaohjelmia, joiden

perustana ovat monipuoliset menetelmät. Mikään menetelmä

yksin ei kerro kaikkea vesistön tilasta, mutta useilla tavoin

tilannetta tarkastelemalla

saadaan kyllä muodostettua luotettava kuva.

Niin kansainvälinen kuin kansallinen yhteistyö tutkimustulosten ja vesistöjen ekologisen tilan seuraamiseksi on mahdollista yhdenmukaisten menetelmien avulla.

Vesipuitedirektiivin tavoitetta, kaikkien vesistöjen hyvä

ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä, on haastavaa

saavuttaa. Kaikkien vesistöjä

kuormittavien tahojen, niin rantojen haja-asutusalueiden asukkaista ja maanviljelijöistä teollisuus- ja voimalaitoksiin, olisi osallistuttava talkoisiin.

Ainoastaan työskentelemällä

yhdessä monimuotoisten ja puhtaiden vesistöjen hyväksi voimme säilyttää myös tulevaisuudessa ne luontokokemukset sekä hyödyt, joita vesistöt

meille tarjoavat.

LAURA VIRTANEN

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksella.

Avaa artikkelin PDF