vierasyliö Seutukaupungitkuntarakenteen ytimessä
Vilkkaana vellovassa kuntarakennekeskustelussa painottuu ajatus, että vain suuri, kansainvälisesti verkottunut innovaatio- ja talouskeskus voi menestyä. Ajatuksen vaarana on, että menetetään ne edut, jotka liittyvät kaupungin pieneen kokoon ja pikkukaupunkimaiseen olemukseen.
Seutukaupungit ovat esimerkki pienestä ja menestyvästä kuntamallista ja olisi luonnollista, että seutukaupungit muodostavat maakuntakeskusten kanssa tulevan kuntarakenteen perustan.
Seutukaupungit ovat vielä monelle vieras termi. Seutukaupunkien merkitys maamme aluepolitiikassa ja elinvoiman vahvistajana kuitenkin kasvaa.
Seutukaupungit ovat oman seutunsa tai työssäkäyntialueensa keskuksia, mutta eivät maakunnallisia keskuksia. Tällaisia kaupunkeja on Suomessa noin 50, ja niissä sekä niiden vaikutusalueella asuu runsaat miljoona suomalaista.
Seutukaupungit toimivat siis varsin laajan alueen keskuksina, joissa sijaitsevat palvelut, käydään hoitamassa asioita ja vietetään vapaa-aikaa.
Suomessa ei ole vielä tunnustettu seutukaupunkien merkitystä koko maan elinvoimaisuudelle. Esimerkiksi maaseudun palveluiden turvaamisessa seutukaupungit ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä. Seutukaupungit voivat estää tai ainakin hidastaa palvelujen karkaamisen maakunnan keskuskaupunkiin.
Seutukaupungeissa ja niiden välittömällä vaikutusalueella syntyy varsin merkittävä osa Suomen bruttokansantuotteesta. Kaupunkien elinkeinorakenne vaihtelee ydinvoimasta raskaaseen perusteollisuuteen ja korkean teknologian teollisuuteen sekä kaikkeen tältä väliltä.
Seutukaupunkien rakennettu ympäristö infrastruktuureineen muodostaa merkittävän osan kansallisvarannostamme, jota ei kannata ajaa alas ja rakentaa uudestaan jonnekin muualle sen mukaan, minne väestö siirtyy. Seutukaupungit ovat sujuvan elämän kaupunkeja, jotka korostavat kotiseutua, paikallista identiteettiä, elämänlaatua, ekologiaa, turvallisuutta ja ihmisen kokoista mittakaavaa.
Seutukaupungit ovat varsin erilaisia ja ne kuvaavat melko hyvin koko Suomen kuntakentän mahdollisuuksien, haasteiden ja uhkien kirjoa. Tulevissa uudistuksissa on pystyttävä turvaamaan näiden kaupunkien mahdollisuudet kehittää sekä oman kaupungin että ympäröivän alueen elinvoimaisuutta.
Tällä hetkellä kaupunkipoliittisessa keskustelussa keskitytään suurten kaupunkiseutujen kehittämiseen. Tämä saattaa vahvistaa käsitystä vaihtoehdottomuudesta ja yhdenmukaisista kehityspoluista.
On kuitenkin tärkeää, että koko maahan riittää elinvoimaisia kaupunkeja, jotka pystyvät tarjoamaan laadukkaita palveluja myös maakuntakeskusten ulkopuolella.
Kuntaliitto julkaisee alkuvuodesta Tampereen teknillisen yliopiston tuottaman selvityksen, jossa etsitään uusia menetelmiä suomalaisten seutukaupunkien kehittämiseksi. Selvitys lähtee liikkeelle ajatuksesta, että pienet kaupungit ovat jo olemuksellisesti jotain muuta kuin suuret kaupungit. Tämä tulee ymmärtää, kun seutukaupunkeja kehitetään.
Suurissa kaupungeissa yritetään hallita kasvua laajoilla infrahankkeilla ja vastataan talouden rakennemuutoksiin innovaatioympäristöjä kehittämällä. Seutukaupungeissa taistellaan muun muassa kaupunkilaisten ikääntymistä ja kutistavaa muuttoliikettä vastaan.
Vaikka suurten kaupunkien kasvuongelmat ja pienten kaupunkien kutistuminen ovat saman prosessin eri ulottuvuuksia, ovat paikalliset hoitokeinot erilaisia.
Seutukaupunkien selviytyminen ei ole kiinni pelkästään yleisestä talouden kehityksestä tai muista ulkopuolisista tekijöistä. Paljon riippuu myös siitä, riittääkö paikallisesti tahtoa luoda uusia ajattelu- ja menettelytapoja ja pysytäänkö paikallinen käyttämätön potentiaali löytämään ja hyödyntämään.
Kaupunkien kehittämistä voitaisiinkin tarkastella myös kestävyyden näkökulmasta.
Kestävyyttä ei kuitenkaan tulkita kapean ekologisesti vain hiilijalanjälkiä mittaamalla, vaan se nähdään pikemminkin laaja-alaisena elinvoimana. Tämä elinvoima ei kumpua vain taloudellisen kasvun ideasta, vaan tarjoaa vaihtoehtoisia arvoja elämisen ja olemisen tapoineen.
Seutukaupungit ovat verkostoituneet keskenään vahvistaakseen omaa edunvalvontatyötään. Verkostoituminen mahdollistaa paitsi tehokkaamman edunvalvonnan, myös paremman ja laajemman tutkimustoiminnan.
Verkosto on laatinut seutukaupunkien politiikkaohjelman. Ohjelmassa kaupungit ovat tunnistaneet joukon uhkakuvia sekä laatineet itselleen selviytymisvision. Keskeinen pelko liittyy työpaikkojen katoamiseen, joka yhdessä väestön ikääntymisen kanssa paisuttaa julkiset menot kestämättömiksi.
Suunnitelma on tiivistetty neljään keihäänkärkeen.
Visiossa seutukaupunkien aluerakenteellinen merkitys on tunnustettu ja huomioitu lainsäädäntöä myöten. Osaamiseen perustuvaa elinkeinoelämää on kehitetty organisoimalla koulutusta uudelleen. Seutukaupunkien vetovoimaa ja viihtyisyyttä on parannettu kehittämällä asumisen ja elämisen mahdollisuuksia sekä parantamalla palveluja. Elinkeinoelämä on visiossa löytänyt seutukaupungeista entistä toimivampia toimintaympäristöjä.
Seutukaupungit ovatkin viimein löytämässä omaa identiteettiään ja paikkaansa suomalaisessa aluerakenteessa. Yhdessä nämä kaupungit muodostavat varteenotettavan palvelujen ja elinkeinotoiminnan kehittäjän ja ylläpitäjän laajassa ja harvaanasutussa maassamme. Samalla parannetaan myös maaseudun asukkaiden palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta.
ANTTI KUOPILA
Kirjoittaja on erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitossa.
On kuitenkin
tärkeää, että koko maahan riittää elinvoimaisia
kaupunkeja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
