LUKENUT MIES Mannerheimin ilta

Mannerheimin viimeisistä toiminnan vuosista, erityisesti hänen presidenttikaudestaan 1944–1946, ei yllättävää kyllä ole tehty kunnon tutkimusta.

Professori Juhani Suomi aloittaa jo hieman varhempaa, keväästä 1943, jolloin Suomi alkoi aktiivisesti etsiä tietä erillisrauhaan. Tarina päättyy marsalkan hautajaisiin 1951.

Suomi vastaa kirjansa kansisivun kysymykseen, ettei Mannerheim ollut sodasta hengissä selviytymiselle maan viimeinen kortti.

Sen sijaan hän pitää Mannerheimin arvovaltaa täysin ratkaisevana, kun armeijan upseerit käytännössä yksimielisesti käänsivät Lapissa aseensa saksalaisia vastaan.

Lapin tosisota oli Suomen itsenäisyyden säilymisen ratkaisuhetkiä. Neuvostojoukot olivat sen kulkua tarkkailemassa hyvän matkaa nykyrajan tällä puolen.

Suomen Lappi oli Tanskan Bornholmin ohella harvoja paikkoja, joista puna-armeija sodan jälkeen vetäytyi.

Sotavuosina Mannerheim oli Suomen todellinen johtaja, joka muun muassa painosti presidentti Risto Rytin allekirjoittamaan Ribbentrop-sopimuksen. Ryti joutui siitä hänen sijaiskärsijänään vankilaan, mutta Mannerheim säästyi eikä ollut kuulusteluissa muistavinaan mitään.

Elämänsä loppuun hän pelkäsi, että venäläiset vielä hänet kaappaavat, kiduttavat ja tappavat, vaikka Moskova muuta vakuutti.

Presidenttivuosista ei todellisuudessa ole paljon kertomistakaan.

Mannerheim oli yhä vanhempi ja sairaampi mies, jonka maailma oli kadonnut jo vuosikymmeniä sitten. Päätösten tekeminen oli vaikeaa ja eropäätöksen synty lähes ylivoimainen jatkuvista sairaus- ja toipumislomista huolimatta, mutta suuren roolinsa hän näytteli loppuun asti upeasti.

PEKKA ALAROTU

Juhani Suomi: Mannerheim.

Viimeinen kortti?

836 sivua. Siltala.

Avaa artikkelin PDF