Voiko pakkausmerkintöihin luottaa? Kotimaista luonnonkosmetiikkaa myydään kyseenalaisella sertifikaatilla

FI-Natura-sertifikaatti on suomalaisten kosmetiikkayritysten perustama. Kuva: Kuvakaappaus verkkosivuilta

Luonnonkosmetiikan kauppaa häiritsee tuotteiden viherpesu. Varmistuakseen kosmetiikan luonnonmukaisuudesta, kuluttajan kannattaa suosia sertifioituja tuotteita. Näin ohjeistaa Pro luonnonkosmetiikka ry:n viestintäkoordinaattori Aura Lamminparras.

Sertifioinnin idea on, että tuotantoa valvoo joku ulkopuolinen, riippumaton osapuoli.

Voiko kaikkiin sertifikaatteihin kuitenkaan luottaa?​

MT:n saamien tietojen mukaan valvonnan riippumattomuus ei ole toteutunut vuonna 2014 perustetussa FI-Natura-sertifikaatissa, joka lupaa taata, että 95 prosenttia sertifikaatin saaneiden tuotteiden raaka-aineista on luonnollista alkuperää. FI-Natura-sertifioituja kosmetiikkatuotesarjoja on seitsemän.

Fi-Naturan verkkosivuilta ei käy ilmi, mikä taho valvoo sertifikaatin toimintaa. Kysymykseen ei vastattu myöskään yhdistyksen sähköpostista.

Lopulta nimilista tarkastajista saatiin Fi-Naturan perustajajäseniin kuuluvalta kosmetiikkayritys Naviter Oy:n toimitusjohtajalta Anni Linnavirralta.

Listatuista neljästä henkilöstä kaikki joko työskentelevät, ovat työskennelleet tai tekevät yhteistyötä Naviterin kanssa. Riippumattomuus on siis hyvin suhteellista.

Naviterin oma tuotesarja Ekopharma käyttää markkinoinnissaan FI-Natura -sertifikaattia. Tuotesarjan tarkistukset on hoitanut Linnavirran mukaan kemian tohtori, joka ilmoittaa Linked in -verkkopalvelussa työskennelleensä Naviterille vuosina 2016–2017.

Linnavirta ei näe asiassa ongelmaa: ”Yhdistyksen alkutaipaleella resurssit ovat olleet vähäiset, ja siksi olemme hyödyntäneet niitä resursseja, joita meillä on ollut saatavilla. Kaikki ovat olleet alan ammattilaisia ja osaavat erottaa viherpesun aidosta luonnonkosmetiikasta.”

”Euroopassa lähes kaikki luonnonkosmetiikan sertifikaatit ovat saaneet alkunsa luonnonkosmetiikan valmistajien toimesta. FI-Natura on läpinäkyvästi ja riippumattomasti toimiva yhdistys, eikä Naviter ole FI-Naturan silmissä erilaisessa asemassa suhteessa muihin yhdistyksen asiakasyrityksiin.”

Linnavirran mukaan riippumaton tarkistus on työn alla. FI-Naturan auditointi siirtyy maaliskuussa konsulttiyritys Kasve Oy:lle. Linnavirran mukaan FI-Natura aikoo pyrkiä myös osaksi kansainvälistä Cosmos-standardia.

Suomessa kosmetiikan sisältöä säätelevät EU:n kosmetiikka-asetus ja kansallinen kosmetiikkalaki. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo lain toteutumista eli sitä, että valmisteet ovat terveydelle turvallisia käyttötarkoituksessaan. Lisäksi yrityksillä voi olla erilaisia sertifikaatteja, joissa asetetaan tuotteille lisävaatimuksia.

”Sertifikaatit ovat kaupallisten toimijoiden asia, eikä kosmetiikkalainsäädäntöä valvova viranomainen valvo niiden käyttöä. Kosmetiikan markkinoinnin tulee kuitenkin olla EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan tasapuolista ja rehellistä, eikä kuluttajia saa johtaa harhaan”, sanoo kemikaalituotteiden ryhmäpäällikkö Marilla Anttila Tukesista.

Kuluttajien puolesta markkinointia valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Lakimies Mika Hakamäki kertoo, ettei pelkän sertifikaatin luominen ole kuluttajansuojalain vastaista. Sertifikaatista tulee lainvastainen, jos se johtaa kuluttajaa harhaan ja vaikuttaa epäasiallisesti ostopäätökseen.

”Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että merkki on sekoitettavissa johonkin laajasti tunnustettuun viralliseen merkkiin tai sillä muutoin luodaan väärää mielikuvaa tuotteen ominaisuuksista tai suhteesta kilpailijoiden tuotteisiin”, Hakamäki selventää.

Kuluttaja-asiamiehellä on ollut markkinaoikeudessa kaksi juttua, joissa sertifikaatilla on johdettu kuluttajia harhaan.

Toisessa niistä oikeus kielsi Nokian Renkaat Oy:tä käyttämästä omatekoista rengasmerkintää, jonka saattoi sekoittaa EU-asetuksen mukaiseen rengasmerkintään.

Toisessa tapauksessa Oy Radiolinja Ab:tä kiellettiin markkinoimasta matkapuhelinten vaihtotarjousta katteettomalla ympäristömerkillä.