Todellisuus on kaukana

Kotieläinpuolella on kestämätön tilanne. Meille tulee joka vuosi uusia sääntöjä, mutta ulkomailta saa tuoda lihaa, jonka tuotannossa ei ole mitään ympäristöllisiä eikä eettisiä vaatimuksia, Mika Raukunen kirjoittaa. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

Presidentti Niinistöä haastateltiin Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 18.7.), ja hän kertoi omia ajatuksia maataloudesta. Tosin hän ei ole ainut, joka on tuonut julki ajatuksen, että suomalaisen maatalouden tuote olisi tulevaisuudessa vientituote, joka olisi yksi Suomen valteista.

Paljon saa ala muuttua, jotta tämä olisi edes mahdollista teorian tasolla ja paperille piirrettynä.

Suomessa on kehitys ollut kymmenen viime vuotta jyrkkää laskua, mikä näkyy viljelijöitten jaksamisessa sekä investoinneissa. Maatalous ei ole sen ihmeellisempi ala kuin mikään muukaan yritysala Suomessa. Ainut iso ero siinä on, että et voi vaikuttaa juuri mitenkään hintatasoon, mitä tuotteistasi saat.

Myös lainsäädäntö ja eri tukiehdot tekevät maatalousalasta monimutkaisen ja täysin kilpailukyvyttömän.

Olemme olleet samoilla ”kotimaan” markkinoilla vuodesta 1995 lähtien ja tämän viljelijät ovat tunteneet omassa tulotasossaan jatkuvana laskuna. Vuosi toisensa perään on ”markkinatalous” toiminut niin, että hintataso on ollut Euroopan hinta – 50–120 euroa/tonni, näin ainakin viljalla. Yhtenä vuonna oli tästä hintatasosta johtuen 50 hehtaarin viljatilalla menetys yli 25 000 euroa/vuosi.

Kustannukset ovat nousseet 2000-luvulla jyrkästi. Nykyinen tilanne on se, että Suomessa on ”mopo” karannut täysin kädestä. Hintatasot ovat nousseet liian korkeiksi, mikä taas näkyy palkkatasojen korotuksina ja tämä taas ruokkii uudestaan hintojen nostoa. ”Oravanpyörä” on valmis.

Suomessa ei olla muutenkaan samalla viivalla ja täten kilpailu näillä kustannuksilla on täysin mahdotonta.

Suomessa on esimerkiksi kotieläinpuolella kestämätön tilanne. Meille on joka vuosi tullut uusia sääntöjä. Sen sijaan tänne saa tuoda ulkomaista lihaa, jolla ei ole mitään ympäristöllisiä tai eettisiä vaatimuksia.

Toinen esimerkki voidaan tuoda ympäristön puolelta. Suomessa on vaadittu 12 kuukauden lietevarastot yli 20 vuotta. Ne on rakennettu rakennuslainsäädännön mukaan, niin että ympäristöön ei päästöjä synny.

Sen sijaan Saksassa, Englannissa, Virossa, Venäjällä, Puolassa ja monissa muissa maissa on yleistä tehdä maaperusteisia lietesäiliöitä, eli Suomeksi sanottuna kaivaa kaivurilla isohko kuoppa ja täyttää se lietteellä.

Tiedän jopa Puolassa olevan lietejärven, jonka pintaa säännöstellään läheiseen jokeen. Meillä täällä se johtaisi ympäristörikokseen ja moniin muihin seuraamuksiin.

Poliittisilla päättäjillä sen sijaan on valtaa, mikäli he sitä haluavat käyttää. Nykyään on ajanmukaista, että oman maan kansalaiset eivät mitään arvoa saa, mutta rahaa näyttää kaikkeen muuhun riittävän.

Juhlapuheet ja todellisuus ovat kaksi eri maailmaa, ja jos kyseiset henkilöt haluaisivat todellisuutta muuttaa, se olisi mahdollista.

Mika Raukunen

Masku

Avaa artikkelin PDF