Valjakkoajossa suomenhevonenkin voi päästä maailmanmestaritasolle
Raisa Takkinen kehuu suomenpienhevosen nöyryyttä ja työmotivaatiota. ”Minkä se saattaa hävitä kouluradalla liikkeissä ratsutaustaisille poneille, se ottaa maratonosuudella takaisin kestävyydellä ja selväpäisyydellä.” Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkistoKOUVOLA
Nöyryys, palvelualttius, työmotivaatio, kestävyys, sitkeys, suoraviivaisuus, kuuliaisuus. Näitä termejä käyttää valjakkoajaja Raisa Takkinen kertoessaan kahdesta suomenpienhevosestaan, joilla hän on voittanut Suomen mestaruuksia ja kilpaillut kansainvälisellä tasolla.
Kouvolalainen Raisa Takkinen on kilpaillut valjakkoajossa vuodesta 1996 alkaen. Laji oli tuolloin melko uusi Suomessa.
”Vuonna 1997 aloitin kansallisella tasolla. Silloin voitin jo ensimmäisen Suomen mestaruuden yksiköissä, shetlanninponi Rödmyranilla.”
”Olin enemmän shetlanninponiharrastaja, mutta en enää voinut ratsastaa niillä. Ravit eivät olleet oikein minun juttuni. Piti löytää jotain vähän vaikeampaa, joka viittaisi ratsastukseen,” muistelee Takkinen uransa alkua.
2000-luvun alussa Takkiselle tuli ensimmäinen suomenhevonen, 142-senttinen Vinsker.
”Se ostettiin lehti-ilmoituksella. Ilmoitukseen laitettiin, että ”ostetaan suomenhevonen, alle 148-senttinen, täytyy olla hyvä ajaa”.
”Se oli ravitaustainen, ja oli aika talkoot, että sille ensin löytyi jarrut. Puhumattakaan muista hienouksista, kuten kokoamisesta vaunujen edessä”, nauraa Takkinen.
Vinskerillä Takkinen voitti 2005 poniyksiköiden SM-kultaa. Uusi vaikean tason kouluohjelma, joka sisälsi myös laukkatyöskentelyä toi Vinskerin valjakkouran päätökseen.
”Siihen Vinsker ei enää taipunut. Laukka oli aina Vinskerille vanhana ravihevosena jännää, ja kouluradalla meno oli vähän turhan railakasta.”
Raisa Takkisen nykyinen kilpahevonen, 11-vuotias ruuna Hipon Rolle on niin ikään suomenpienhevonen.
”Hyvän valjakkohevosen ominaisuuksia ovat nopeus, nöyryys, notkeus ja näyttävyys. Hyvät liikkeet edellyttävät myös hyvää rakennetta,” sanoo Takkinen.
”Suomenhevosen etuna on juuri nöyryys ja työmotivaatio. Pienhevoset pärjäävät poneja vastaan kansainvälisellä tasolla hyvin. Minkä ne saattavat hävitä kouluradalla liikkeissä, ne maratonosuudella ottavat takaisin kestävyydellä ja selväpäisyydellään.”
Hyvä ratsusuunnalle jalostettu suomenhevonen voi samoilla ominaisuuksilla pärjätä myös isojen hevosten joukossa. Heidi Sinda kilpaili 2000-luvun alussa Jehun Viimalla MM-tasolla asti voittaen joukkuehopeaa vuonna 2002 ja Pikku Pedolla Sinda ylsi PM-kisojen neloseksi.
Valjakkoajoa ei opita ratsastuksen lailla ratsastuskouluissa.
”Meillä on pieni ydinporukka tällä alueella, joka on kannustanut toisiaan, mutta kyllä valjakkoajoa oppii pääasiassa ratsastajainliiton valmennuksissa ja harjoittelemalla ahkerasti kotona,” sanoo Takkinen.
”Ratsastustaustasta on tietenkin paljon hyötyä. Yksi valjakkoajon osakoekin on koulukoe, jossa vaaditaan ihan samat asiat vaunun edessä kuin kouluratsastuksessa.”
Groomiksi haluaville järjestetään omia kursseja.
”Sieltä varmasti löytyy uusia lajin harrastajia, Aktiivisesti kilpailevia valjakoita Suomessa on ehkä 50, ja kilpailuja on vähän. Kaikki valjakot eivät aina tule kisoihin, lieneekö kustannuskysymyskin.”
Alkuun lajissa pääsee tavallisilla varusteilla. Helppoja alueluokkia voi kilpailla koppakärryillä ja ravivaljailla.
Jo yhdellä hevosella valjakkoajo kilpailulajina vaatii taloudellisia satsauksia, saati sitten kahden hevosen kanssa.
”Pystyn käymään kisoissa pakettiautolla ja trailerilla. Kaksi vaunuani mahtuu nyt pakettiauton tavaratilaan, mutta parivaljakolla ajaessa tarvittaisiin kaksi nelipyörävaunua”, kertoo Takkinen.
PM-kisoihin Hipon Rolle matkusti toisen hevosen kanssa. Hevosen lisäksi matkaan lähtee kuusi ihmistä, ja kuorma-auton perään laitetaan vielä erillinen peräkärry vaunuja varten.
Raisa Takkisen ja Hipon Rollen yhteinen ura päättyy tänä vuonna elokuun SM-kilpailuihin.
Rollen tilalle Takkisella on kasvamassa kaksi nuorta new forest -ponitammaa, joista vanhempi, viisivuotias Marttilan Mayflower voitti ensimmäisen kolmipäiväisen kilpailunsa kesäkuussa.
SATU PITKÄNEN
Ratsastustaustasta on paljon hyötyä.
Yksi valjakkoajon osakoekin on
koulukoe, jossa
vaaditaan ihan
samat asiat vaunun edessä kuin kouluratsastuksessa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
