Maaseudun taloyhtiöissä tikittää kansantaloudellinen pommi – "Suomessa on entistä enemmän paikkakuntia, joissa pankit eivät myönnä taloyhtiöille lainaa edes putkiremonttiin"

Tampereen yliopiston kiinteistökehittämisen teollisuusprofessori Ari Ahonen arvioi, että reilu 30 prosenttia suomalaisista asuu alueilla, joissa asuntomarkkinat ovat sulaneet olemattomiin. Kuva: Sanna Kähkönen

Pulkkilan Riihikummulla sijaitseva rivitalo on tyhjillään. Sen omistaa Siikalatvan Vuokratalot Oy. Kuva: Pekka Fali

Maaseudun ja monien maakuntakaupunkien asunto-osakeyhtiöt ovat muuttumassa kansallisvarallisuudesta taloudelliseksi pommiksi.

Tampereen yliopiston kiinteistökehittämisen teollisuusprofessori Ari Ahonen arvioi MT:lle, että reilu 30 prosenttia suomalaisista asuu alueilla, joissa asuntomarkkinat ovat sulaneet olemattomiin.

Näillä paikkakunnilla iso osa ihmisten omaisuudesta on kiinni asunto-osakeyhtiön osakkeessa, jonka arvo on romahtanut.

Ahonen ei innostu perinteisestä aluepolitiikasta, kuten valtion virastojen siirrosta maakuntiin.

"Muuttotappiokuntien kannattaisi tarjota uudelle yrittäjälle tyhjentyneistä taloista ilmainen asunto, jos hän maksaa veronsa alueelle", Ahonen ehdottaa.

Professori on itse Ylä-Pirkanmaalta Vilppulasta, joka on osa Mänttä-Vilppulan kaupunkia. Vilppulasta saa nykyään yksiön alle 25 000 eurolla, ja esimerkiksi Helsingissä samankokoisesta asunnosta joutuu maksamaan helposti 250 000 euroa.

"Tämä on inhimillisesti ottaen kurja tilanne. Ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa työn perässä kasvukeskuksiin", Ahonen sanoo.

Ahonen esittää, että valtioneuvosto käynnistäisi selvityksen asuntomarkkinoista. Hänen mukaansa myös yksityinen sektori on otettava mukaan talkoisiin, jotta kaikki kustannukset eivät kaadu valtion syliin.

Keskustelu ajautuu helposti siihen, miten suurella rahoituksella valtion pitäisi tukea maaseudun kerrostalojen ja rivitalojen purkamista.

Lyhytnäköisen purkamisvimman sijaan Ahonen kehottaa miettimään tapoja, miten vanhoihin kerrostaloihin voitaisiin sijoittaa esimerkiksi yksityistä yritystoimintaa ja matkailupalveluja.

Monet arvonsa menettäneet kiinteistöt sijaitsevat kirkonkylien ja taajamien keskustoissa, joissa sekä palvelut että luonto ovat lähellä.

"Esimerkiksi digitaaliset palvelut eivät ole paikkaan sidottuja. Koodaaminen onnistuu yhtä hyvin maaseudun kirkonkylässä kuin Helsingin keskustassa. Viestini hallitukselle on, että asuntopolitiikkaa ja elinkeinopolitiikkaa pitäisi katsoa rinnakkain."

Kun asuntojen arvo on romahtanut muuttotappioalueilla, samalla kiinteistöjen vakuusarvo on sulanut pois. Tämä aiheuttaa ongelmia myös rahoitusmarkkinoille.

Alan nyrkkisäännön mukaan taloyhtiötä voidaan lainoittaa noin puolet asuntojen keskimääräisestä arvosta.

"Suomessa on entistä enemmän paikkakuntia, joissa pankit eivät myönnä taloyhtiöille lainaa edes putkiremonttia varten. Kyse on tavallisista suomalaisista, jotka maksavat yhtiövastikkeensa, eikä taloyhtiöillä ja asukkailla ole luottotappioita", Ahonen sanoo.

Kiinteistöliiton kehityspäällikön Jari Virran mukaan 1970-luvun kerrostalojen kriittiset rakennusosat eli julkisivut ja putkistot ovat juuri nyt korjausrakentamisiässä.

"1980-luvulla rakennettujen rivitalojen pohjaviemärien uusintaa tai korvaamista ei ole paljon pohdittu, vaikka remontit ovat jo oven takana. Nämä pienet rivitaloyhtiöt sijaitsevat usein kasvukeskusten ulkopuolella", Virta sanoo.

Asuntomarkkinoiden ongelmaan havahduttiin ensimmäisen kerran 2016, kun opettajankoulutus päätettiin siirtää Savonlinnasta Joensuuhun. Samalla Savonlinnan asuntojen arvo ja kysyntä romahti.

"Tauti on muodostumassa epidemiaksi, ja hankalia alueita on jopa Porin ja Kouvolan kokoisissa kaupungeissa.", Ahonen sanoo.

Hän muistuttaa, että kiinteistöjen rakennusala muodostaa suurimman osan Suomen kansantalouden kirjapidon tasearvosta.

"Jos päästämme asuntojen arvon romahtamaan, teemme kamalan palveluksen lapsillemme ja lastenlapsillemme. Nyt jos koskaan on ryhdyttävä toimeen."

Muuttotappiosta kärsivissä kunnissa on purettu lukuisia 1960- ja 1970-luvulla rakennettuja kerrostaloja ja rivitaloja. Ahonen muistuttaa, että monet pienet kunnat omistavat usein itse kaukolämpöyhtiön ja hoitavat myös viemäri- ja vesijohtoverkostoa.

"Näiden laitosten kulut totta kai vähenevät hieman kerrostalojen purkamisen seurauksena, mutta samaan aikaan kunnalta putoaa pois merkittävä määrä tuottoja."

Esimerkiksi kaukolämpöyhtiöiden maksamat osingot ovat monille kunnille ja kaupungeille merkittäviä tulonlähteitä.

"Rakennusten purkaminen lisää kuntien talouden syöksykierrettä, kun asiakaspohja häviää. Minulla on sellainen hytinä, että päättäjät eivät ole ottaneet tätä huomioon", Ahonen sanoo.

1970-luvun puolivälissä maaltamuuttoa hillittiin rakentamalla moderneja kerrostaloja maaseutukuntien kirkonkyliin. Ahosen mielestä maaseudulle ei ole enää järkevää rakentaa samanlaisia suuria yksiköitä.

"Muuttotappioalueilla kannattaisi tarjota mieluiten tiivistä rakentamismahdollisuutta omakotitalossa."

Lue lisää aiheesta: Maaseudun tyhjistä taloista pahojen päivien reservi – luonnonkatastrofit ja suurten ihmismassojen liikkeet voivat tehdä kaupungissa asumisen tukalaksi