Perusoikeudetkuuluvat kaikille
Perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Näin ei asia useinkaan käytännössä ole, sillä kaavoituksella pyritään keskittämään asumista vain taajamiin.
Asumista halutaan keskittää siitä huolimatta, että se aiheuttaa asuntopulaa ja nostaa asumisen kustannuksia huomattavasti. Samaan aikaan kun maaseudulla jää asuntoja tyhjilleen, huudetaan valtiota apuun uusien asuntojen rakentamiseksi erityisesti pääkaupunkiseudulle.
Jos on uuden rakentaminen haja-asutusalueille vaikeaa, lisää maaseudulla asumisen ongelmia myös se, että keskittämispolitiikan seurauksena yhteiskunnan palvelut ovat karanneet entistäkin kauemmaksi.
Ei ole yllätys, että tiistaina julkistetun Maaseudun palveluohjelman esiselvitys -raportin mukaan perusoikeus palveluihin ei toteudu maaseudulla. Valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen mukaan ongelmia on yhdenvertaisuuden sekä sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa. (MT 22.5.)
Ojanen huomauttaa, että ihmiset ovat muodollisesti samalla viivalla, mutta käytännössä pitkät matkat heikentävät maaseudun asukkaiden oikeusturvaa. Ihmiset joutuvat usein valitsemaan kahden perustuslaillisen oikeuden välillä, eli oikeuden palveluihin tai oikeuden valita asuinpaikkansa.
Raportin mukaan lainsäädäntötyössä pitäisi ottaa alueet paremmin huomioon. Palveluja suunniteltaessa ei saa unohtaa perus- ja ihmisoikeuksia. Ojasen mielestä kansalliset, kansainväliset ja EU-sopimukset ihmisten perusoikeuksista tulisi olla kaiken lähtökohta. Nyt ne usein unohtuvat.
Palvelujen puute vaikuttaa Ojasen mukaan eniten haavoittuvimpiin ihmisryhmiin: vanhuksiin, lapsiin, vammaisiin ja syrjäytyneisiin.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen kärkihankkeiden, kuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen, seurauksena haja-asutusalueiden palvelut uhkaavat siirtyä nykyistäkin kauemmaksi.
Huolimatta siitä, että maan johtavat hallinto- ja perustuslakiasiantuntijat sekä terveys- ja sosiaalialan asiantuntijat ovat tyrmänneet hallituksen kaavailut useaan kertaan, aikoo hallitus viedä uudistukset läpi.
Suomi on esiintynyt usein maailmalla opettajana ihmisoikeuskysymyksissä. Maaseudun palveluohjelman esiselvityksen mukaan tekemistä olisi edelleen kotimaassakin.
Vaikka valtiovalta haluaa määrätä kuntakoosta, kuntien tehtävistä ja ohjata kuntarakennetta esimerkiksi valtionosuusjärjestelmien avulla, vastuu palvelujen järjestämisestä kuuluu kunnille. Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että suomalaisia kohdellaan asuinpaikasta riippumatta tasapuolisesti.
Kuntaliitosten seurauksena syntyneet ja tulevaisuudessa syntyvät kunnat kantavat vastuun siitä, etteivät palvelut keskity vain keskuskaupunkeihin.
Esimerkit jo toteutuneista kuntaliitoksissa eivät ole tässä suhteessa rohkaisevia. Vanhat kuntakeskuksetkin kuihtuvat, koska yksityisetkin palvelut lähtevät kunnallisten palvelujen perässä kasvukeskuksiin.
Kunta- ja sote-uudistukset ovat jo törmänneet perustuslakiongelmiin. Uusia ongelmia on tiedossa, jos perustuslaista ja suomalaisten perusoikeuksista halutaan pitää kiinni. Ellei näin haluta tehdä, pitää se myös suoraan kertoa.
Jos Suomi haluaa hyödyntää vahvuuksiaan, pitää maaseudun elinmahdollisuuksia vahvistaa eikä heikentää. Oikeus asua maaseudulla ei riitä, vaan siihen on oltava myös tasapuoliset mahdollisuudet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
