Ydinkysymykseen pitää saada vastaus

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) päätös esittää ydinvoimayhtiö Fennovoiman vuonna 2010 saamaa ydinvoimarakentamisen periaatepäätöksen täydennyksen hyväksymistä nosti esiin hallituksen sisällä jo pitkään muhineen periaatteellisen ristiriidan.

Hallitus hyväksyi Vapaavuoren esityksen eilen äänin 10–7. Asiasta päätetään lopullisesti eduskunnassa.

Vihreät ei halua tällä kertaa istua ydinvoimalupaa esittävässä hallituksessa. Näin siitä huolimatta, että puolue oli mukana pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksessa, joka esitti Fennovoiman luvan lisäksi lupaa myös TVO:n neljännelle voimalalle. Eduskunta luvat myös myönsi osana suurta energiapakettia.

Tilanne on neljässä vuodessa muuttunut. Fennovoiman omistuspohja ja laitetoimittaja ovat vaihtuneet ja TVO haki jatkoaikaa rakentamisluvalleen.

Fennovoimalle myönnetyn luvan ehtona on, että yhtiön omistuksesta tulee vähintään 60 prosenttia joko Suomesta tai EU- ja Eta-alueilta. TVO:lle ei jatkoaikaa ole näillä näkymin luvassa.

Ydinvoiman rakentamista ajavan teollisuuden pitää nyt vastata huutoonsa ja huolehtia siitä, että Fennovoiman kotimainen omistusraja täyttyy. Jollei tässä onnistuta, on teollisuuden oma energiapolitiikka vain puhetta.

Ydinvoiman ympärillä on käyty kiivasta keskustelua vuosikymmeniä. Tällä kertaa keskustelu on kuitenkin ollut poikkeuksellinen.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö syytti Maaseudun Tulevaisuudessa ja Financial Times -lehdessä keskiviikkona Suomen hallitusta suomettumisesta, koska Venäjää ei haluta ärsyttää ja tämän takia tingitään periaatteista. Niinistön mielestä Rosatomin mukana oleminen lisää Suomen energiariippuvuutta Venäjästä.

Niinistön puheet suomettumisesta ovat ala-arvoisia ja täysin turhia. Niinistö ja hänen johtamansa puolue eivät ole tähän mennessä arvioineet ydinvoimaa sillä perusteella, mistä suunnasta laitetoimittaja on kotoisin. Jostain syystä Niinistö halusi nyt näyttävästi kaataa likasangon hallituskumppanien niskaan ja kyseenalaistaa ydinvoimaluvan kannattajien motiivit.

Huolimatta siitä, mitä eduskunta tulee ydinvoimasta päättämään, saattaa käydä niin, ettei kumpikaan nyt vireillä olevista ydinvoimalahankkeista toteudu. Päättäjillä pitääkin olla selkeä suunnitelma, miten Suomen sähköntuotanto turvataan tulevaisuudessa.

Sähkönsaannin turvaaminen ei onnistu, jos vastustetaan muun muassa vesivoiman lisärakentamista, turpeen polttamista ja uusia ydinvoimalupia. Jo nyt Suomi on ajoittain erittäin riippuvainen tuontisähköstä.

Tammikuun 22. päivän aamuna sähköä tuotiin lähes kaikkien ydinvoimaloiden tuotannon verran. Sähköä tuotiin pääasiassa Ruotsista ja Norjasta. Mitä sitten tehdään, jos naapureissa on huono vesitilanne?

Parhaillaan rakennetaan Euroopan laajuista energiansiirtoverkkoa. Sähkö maksaa Euroopassa huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tulevaisuudessa ruotsalaisella ja norjalaisella sähköllä on entistä enemmän ostajia.

Ydinkysymys Suomen energiapolitiikassa ei ole, rakennetaanko lisää ydinvoimaa vai ei. Ydinkysymys on, miten turvataan Suomen energiahuolto. Varmaa on, että energiapaletissa pitää olla monta eri väriä. Jos jokin osa jätetään pois, pitää muiden osuutta kasvattaa.

Niinistön mielestä ydinenergian sijaan pitäisi panostaa kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin.

Kotimainen energia onkin monella tavalla suuri mahdollisuus, mutta nykyisen ja edellisen hallituksen aikana panostus siihen on jäänyt vaatimattomaksi. Vallitsevan politiikan seurauksena halvimmat polttoaineet ovat kivihiili ja kaura.

Energiapolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja tekoja. Puhumalla, vastustamalla ja toivomalla ei generaattori pyöri.

Avaa artikkelin PDF