minun autoni Tottumus ontoinen luonto
Volskwagenin ensimmäiset pakettiautot ilmestyivät teille 1960-luvulla. Onnistuin saamaan sellaisen.
Rupesin myymään kodinkoneita suoraan autosta. Paketti-Volskwagen oli oikea Herran lahja siihen tarkoitukseen.
Oli kymmeniä taloja, joiden pihassa auto ei ollut kääntynyt ennen minua.
Tästä autosta tuli minulle tottumus, että käsijarrua ei saanut käyttää. Talvella se jäätyi ja kesällä ruostui kiinni.
Seuraavaksi ostin Fordin pakettiauton. Siinä oli sellainen vika, että jos sen jätti seisomaan ykkösen varaan, se heitti vaihteen pois päältä.
Vein kerran konekuormaa taloon ja jätin auton ykkösen varaan, koska pihasta oli loiva alamäki. Sen alla oli aitta.
Olin rapuilla menossa, kun huomasin, että auto läksi liikkumaan. Juoksin auton rinnalle.
Sain oven auki, vaikka sen vauhti kiihtyi. Samassa auto törmäsi aitan seinään. Oven terävä reuna osui suoraan otsaani.
Putosin maahan, niin kuin vasikkaa olisi lyöty otsaan. Sisällä sain kääreen päähän.
Isäntä vitsaili, että kuka kerkes kauppiasta lyömään.
PENTTI SIRKEINEN
Keitele
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
