Nabokov nauraa sokealle intohimolle
Vladimir Nabokovin (1899–1977) Lolita on tuttu romaanina ja elokuvana. Mutta mitä muuta tuo Pietarissa syntynyt maailmankansalainen, kirjallisuuden professori ja perhostutkija kirjoitti?
Tartuin kiinnostuksella Nabokovin varhaistuotantoa edustavaan Naurua pimeässä -kirjaan, josta on tullut uusi painos.
Tässä 22 vuotta ennen Lolitaa ilmestyneessä, Berliiniin sijoittuvassa teoksessa ovat iduillaan myöhemmät teemat.
Päähenkilö on keski-ikäinen perheellinen mies, vakavarainen taidekriitikko Albinus.
Hän hullaantuu elokuvateatterin paikannäyttäjätyttöön Margotiin, mutta neito on sentään jo 18-vuotias, joten säädyllisemmässä iässä rakkaussuhteeseen kuin Lolita oli.
Margotin aikoinaan hylännyt karikatyyritaiteilija on sattumoisin Albinuksen tuttava. Piireihin päässyt Margot herättää entisen rakastajansa kiinnostuksen uudestaan ja heistä tulee juonittelevat salaliittolaiset. Albinus joutuu karuselliin, jossa hänet pitää sokaiseva pakkomielle ja toistaan seuraavat menetykset. Kaikennielevä intohimo tuhoaa hänet.
Nabokov itse kertoo lyhyen juonitiivistelmän heti kirjan ensimmäisessä kappaleessa.
Mutta se ei vie lukemisen nautintoa. Seuraa julma mutta välillä makeasti naurattava tapausten sarja, kun hän kuvaa miten kaikki tapahtui. Kun suomentajatkin ovat aikansa parhaimmistoa, Nabokovin kieli välittyy riemastuttavana.
Lolitan sisarteokseksikin nimetty klassikko on ansainnut uuden tulemisensa.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Vladimir Nabokov:
Naurua pimeässä.
Suom. Eila Pennanen ja
Juhani Jaskari.
194 sivua. Gummerus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
