Löytääkö sokea kana kultajyvän?
Filosofi Pekka Himasta on viime aikoina lyöty kuin vierasta sikaa. Eikä ihan syyttä.
Monista on käsittämätöntä, että rahapulassa
painiva valtio syytää filosofin puolivillaiseen tutkimushankkeeseen tuosta vaan 700 000
euroa.
Tulilinjalle on joutunut rahoituspäätöksen tutulleen ilman kilpailutuksia junaillut pääministeri Jyrki Katainen (kok.). Hätäisimmät vetävät hankkeen tyyppiesimerkiksi hyväveliverkostojen toiminnasta ja vallan väistämättä korruptoivasta vaikutuksesta.
Kataisen kannalta kiusallista on, että hän ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyytimässä.
Himanen on aiemmin kirjoittanut suurella
rahalla visioita eduskunnan piikkiin. Hyödyn niistä korjasi kokoomus.
”Kyse on välittävästä, kannustavasta ja
luovasta Suomesta”, tiivisti Himanen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tilaamassa
selonteossa vuonna 2004.
Katainen nappasi Himasen sloganin vuoden 2007 vaalikampanjaan. Silloin vaalivoitto irtosi
”kannustavaa, luovaa ja välittävää Suomea” vaalivalle puolueelle.
Eivät siis menneet aivan hukkaan veronmaksajien rahat.
Vanha menestys saattaa selittää, miksi
Himanen sai myytyä uuden ideansa pääministerille. Muille Himaselta suurella rahalla tilattua raporttia on huomattavasti vaikeampi perustella.
Annetaan Himaselle kuitenkin mahdollisuus. Hänen määränpäänsä on kunnianhimoistakin kunnianhimoisempi.
Himasen tavoitteena on muuttaa yhteiskunnan ja talouden rakenteet aina ihmisten ajattelua myöten. Nykyisen tilalle filosofi
rakentaa kestävän kasvun mallin, joka varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden.
Kuulostaa suuruudenhullulta. Ja sitä se
onkin.
Himasen rahkeet eivät moiseen riitä. Jos
riittäisivät, uudesta tiestä kannattaisi mukisematta maksaa siitä pyydetty hinta.
Suurin ongelma on, että nykymenon muuttaminen edellyttäisi käänteentekeviä ja uusia ajatuksia.
Himasen Sininen kirja tyytyy suurelta osin kierrättämään vanhaa. Parhaimmillaan hän
onnistuu pitämään tekstin kansantajuisena.
Turhan usein konkretia kuitenkin pettää
ja tuloksena on komealta kuulostavia, mutta vähän antavia lauseita kuten:
”On kehitettävä ja hallittava globaalin arvoverkoston korkean arvonlisän kohtia ja sitten verkostoiduttava entistä järjestelmällisemmin arvoverkoston nousevien markkinoiden
kanssa.”
Himasen varsinainen sanoma on, että
kestävä talous ruokkii kestävää hyvinvointia, joka mahdollistaa ekologisen kestävyyden.
Ajatus ei ole hänen omansa. Himasen panos
on tuon itseään ruokkivan kierteen reunaehtojen pohtimisessa.
Siitä Katainen maksoi liikaa. Etenkin kun
tämän kohun jälkeen kokoomus tuskin kehtaa
nostaa Himasen esiintuomaa teemaa vaaliaseekseen.
Suurin kohu on toistaiseksi liittynyt Himasen
ja Kataisen väliseen kytkentään ja selonteon kilpailuttamatta jättämiseen. Perussuomalaiset
ovat vieneet asian niin pitkälle, että se alkaa muistuttaa Kataisen työpaikkakiusaamista.
Siltä osin Katainen makaa niin kuin on
pedannut.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten
Kataisen johtama valtioneuvoston kanslia ajoi myös Suomen Akatemian, Tekesin ja Sitran mukaan hankkeeseen.
Hankkeen ruodinta saattaa noloon valoon vallanpitäjien ja tutkimuksen harjoittajien
suhteen.
Aiemmin itsenäisyyttään on vaalinut etenkin Suomen Akatemia. Nyt korkeatasoista tutkimusta vaalinut tieteenahjo osoittautui puudeliksi, joka tekee mitä pääministeri käskee.
Akatemia päätti rahoittaa Himasen hanketta ilman asiaankuuluvia selvityksiä.
Tiedemaailma heräsi vasta jälkikäteen
ihmettelemään Himasen tieteellisiä ansioita tai niiden puutetta.
Jatkon kannalta käynnissä oleva ryöpytys on kaikille hyväksi. Siitäkin huolimatta, että Himasen ja Kataisen paheksunta on jo muuttunut eduskunnassa käytäväksi näytelmäksi.
Kannattaa silti muistaa, että menestyvä
kansakunta tarvitsee myös filosofeja. Suurimman osan ajasta filosofit muistuttavat sokeita kanoja, mutta silti ne osuvat välillä kultajyviin, joita yhteiskunta tarvitsee.
Kohua ei siksi kannata pelästyä liikaa,
vaan filosofeja voi ja pitää käyttää jatkossakin selontekojen laadintaan. Tosin nykyistä järkevämmällä hinnalla.
jarmo.palokallio@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat