Hakkaamaton vyöhyke antaametsäkanalinnuille pesintäpaikkoja
Puustoinen kaistale ja muokkaamaton vyöhyke suon ympärillä tarjoavat tulevaisuudessa suojaisan ympäristön kana- lintupoikueille. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoSALO (MT)
Kosken kartanoa Salossa isännöivä Fredrik von Limburg Stirum kertoo, että tilalla pyritään riistaystävälliseen metsän- ja luonnonhoitoon. Vierailuhetkellä meneillään olevassa noin 15 hehtaarin kuusikon hakkuussa jätetään kapea suojavyöhyke lähes luonnontilaisen suon ympärille.
Isännän mukaan metsätaloudellinen menetys ei ole suuri, koska jätettävä puusto ei pääsääntöisesti ole erityisen laadukasta.
Samalla yksi suon kolmesta ojasta tukitaan ja huonosti puuntuotantoon soveltuva suo pyritään saamaan jälleen märemmäksi ja avoimemmaksi.
Muutamat ojat on kaivettu 1970-luvulla, mutta männikkö ei lähtenyt toivottuun kasvuun.
Puita suolla on kuitenkin sen verran, että teeren soidinpaikaksi se ei enää kelpaa.
Myös tulevaa kuusen istutusta edeltävää maanmuokkausta rajoitetaan siten, että suon ympärille jätetään 10–30 metrin muokkaamaton alue. Tavoitteena on saada metsänreuna kasvamaan varvustoa metsäkanalintujen poikueiden suojaksi ja ravinnoksi.
Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Svensberg kertoo norjalaisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin metsojen liikkeitä.
”Koppeloon oli kiinnitetty lähetin, jonka avulla tiedettiin pesueen paikka. Selvisi, että ne viihtyvät juuri tällaisissa varpuja kasvavissa suojaisissa paikoissa, joissa ravintoa riittää.”
Rehevälle maalle on ehtinyt muodostua myös voimakkaasti kuusta kasvavia alikasvoslaikkuja. Ne soveltuvat lintujen suojatiheiköksi.
Vaikka paikallinen kanta ei ole tällä hetkellä erityisen suuri, teeristä on joitakin havaintoja.
”Kyllä siellä ympäröivillä avokallioilla joku yksinäinen kukkoraukka on pyörinyt”, kartanonisäntä sanoo.
Etelä-Suomessa myös riekot ovat Svensbergin mukaan melkoisessa ahdingossa sopivien elinympäristöjen puuttuessa.
”Riekkosoiden ennallistamisesta on tosin hyviä kokemuksia. Linnut ovat löytäneet ne.”
Isännän mukaan tutkimustoimintaan tällä paikalla suhtauduttaisiin suopeasti.
”Tervetuloa vain tutkimaan, itse emme ehdi.”
Kosken kartanon metsissä suositaan monimuotoisuutta myös muilla tavoin. Esimerkiksi taimikonperkauksissa kuusen sekaan jätetään tietoisesti kasvamaan jonkin verran koivua. Myös kuolleet puut jätetään mahdollisuuksien mukaan metsään lahoamaan.
ANTTI HIRSAHO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
