Kaljakohu testasi Sipilän johtajuutta

Keskustan alkoholiohjelmasta

syntynyt jupakka on monessa mielessä mielenkiintoinen. Se kertoo paljon

keskustasta ja nykypolitiikasta mutta myös puheenjohtaja Juha Sipilän tavasta

toimia.

Kun kohu iski, yhtenäinen keskusta suli kuin lumi keväisen pellon laidalla. Jokainen ehdokas veti omaa linjaa, jos vain ehti.

Tämä on signaali siitä, että nykykeskustaa yhdistää enemmän mielipidemittausten myötätuuli kuin yhdessä mietitty

linja.

Aluksi on sanottava, että keskustan alkoholiohjelma – Kippis kohtuudelle – on paljon mainettaan parempi.

Ohjelman tavoiteosa on hyvä. Se on asiallista vakavan ongelman pohdintaa. Suosittelen. Ohjelma löytyy internetistä, vaikka keskusta poisti sen vaaliohjelmansa taustamateriaalista.

Toimenpiteissä ohjelma kompastelee. Siinä innostutaan suomalaiseen tapaan liikaa varjelemaan valtiollisia monopoleja. Kuvitellaan, että vahva monopoli ratkoo pulmat.

Alkon monopoli seisoo lähes yhtä

savisilla jaloilla kuin rahapelimonopolit,

joita nykyaika murentaa kiihtyvällä

tahdilla.

Alkoholipolitiikan ytimessä ei pidä olla

Alkon monopoli, vaan se, että juomisen pitää muuttua, jos haluamme paremman elämän – erityisesti lapsillemme. Nykyinen tolkuton meno on tullut tiensä päähän.

Samalla pitää katsoa alkoholipolitiikan muita vaikutuksia – myös sitä, miten se heijastuu palvelurakenteeseen. Keskustan ohjelman olutlinja olisi voinut olla myrkkyä monelle kyläkaupalle.

Keskusta hyväksyi alkoholiohjelmansa kaksi vuotta sitten.

Siitä ei syntynyt silloin kohua.

Ohjelmaa tuskin luki moni toimittaja. Heillä on entistä vähemmän aikaa syventyä sisältöihin. Aika ei riitä, kun juttuja pitää tehdä joka kanavaan kovalla tahdilla.

Ohjelmaan tarttui viihdeverkkolehti Stara. Päätoimittaja Jocka Träsbäck kertoi

Ylelle (11.2.) saaneensa vinkin joltakin keskustalaiselta, joka oli tyytymätön

ohjelman linjaukseen.

Keskustassa ollaan varmoja, että operaation takana on kokoomus ja sitä lähellä oleva Panimoliitto. Itse en ole yhtä varma. Kokoomuksen temppuosasto olisi ehkä tuonut asian esille isommassa mediassa ja aivan vaalien alla.

Kokoomus kyllä otti isosti ilon irti, mutta se oli reaktiivista vahingoniloa eikä keksijän riemua.

Erityisen kiintoisaa on arvioida asiaa Sipilä näkökulmasta, koska keskustajohtaja on Suomen todennäköinen seuraava pääministeri. Mitä kohu ja sen hoitaminen kertoi Sipilästä?

Ensiksi sen, että Sipilä on joustava ja käytännönläheinen insinööripoliitikko, joka tunnustaa virheen, korjaa sen ja

tarpeen mukaan muuttaa suuntaa. Se on hyvä ominaisuus.

On fiksumpaa tunnustaa virhe ja

korjata suunta kuin hakata päätä seinään. Tästäkin on Suomessa kokemuksia, mm. kunta-, sote- ja jätevesiasioissa.

Toiseksi jupakka osoitti, että Sipilä

ottaa kriisiviestinnän oppien mukaisesti

itse vastuun ja tulee esiin eikä syyttele muita. Hän olisi voinut kipata ongelman esimerkiksi alkoholiohjelmaa tehneen Annika Saarikon syliin mutta jätti sen tekemättä. Tämä on hyvän johtajan piirre.

Kolmanneksi Sipilä hyödynsi mahdollisuuden muuttaa omaa julkikuvaansa.

Sipilällä on ollut vaikeuksia taiteilla taustansa kanssa. Hänen kytköksensä

lestadiolaiseen liikkeeseen arveluttaa monia. Lestadiolaisuus on tunnettu alkoholikielteisenä. Se on perua siitä, kun

rovasti Lars Levi Laestadius lähti 1800-luvulla kitkemään väkevästi Lapin rehottavaa juoppoutta.

Alkoholipolitiikassa Laestadius ja

keskustan oppi-isä Santeri Alkio olivat samalla linjalla: viina on kiro.

Joku näki, että Sipilä tuo tämän linjan myös politiikkaan.

Ehkä siksi Sipilä kerkeästi korosti itse olevansa kohtuukäyttäjä ja ostavansa

keskioluensa kaupasta. Enää häntä ei luulla tiukkapipoiseksi raittiusmieheksi.

Mitä kaljakohu sitten vaikuttaa? Nyt näyttää, että kuohut laantuvat ja kolhu keskustan kyljessä jää pieneksi.

Tyrskystä tuskin tulee sellainen poliittinen myrsky, joka uhkaa keskustan vaalivoittoa.

Sekin kertoo nykyajasta. Kohut tulevat ja menevät entistä nopeammin. Se kertoo myös siitä, että määrätietoinen reagointi kohussa on tärkeää. Keskusta toikkaroi, mutta taisi pysyä pystyssä.

mikael.pentikainen@mt1.fi

@jmpentikainen

Avaa artikkelin PDF