Maanomistajille voi pian tulla mahdollisuus tehdä tiliä hiilen sidonnalla – Luke ja yritykset kehittävät palvelua Suomeen

Suopeltojen ja ojitettujen metsien päästöt pitäisi saada kuriin ja lisättävä hiilen varastointia. Kuva: Jukka Pasonen

Suomessa toimii yrityksiä, jotka haluavat ostaa maanomistajilta hiilensidontapalveluita kompensoidakseen omia tai asiakkaidensa päästöjä. Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, että tutkijat laskevat, miten hiilensidonta parhaiten todennetaan hiilikaupan käynnistämiseksi.

Ulkomailla toimii lukuisia kompensaatiopalveluita, joilla voi hyvittää esimerkiksi lentojen kasvihuonekaasupäästöjä. Moni yritys haluaisi kuitenkin suosia kotimaisia palveluja.

Mäkipää ei voi vielä paljastaa yritysten nimiä neuvotteluiden ollessa kesken. Liiketoimintamalli on ensin saatava kasaan ja hiilensidonta pystyttävä todentamaan asiakkaiden hyväksymällä tavalla.

Kysymys kuuluu, riittääkö, että tiedetään, paljonko jokin toimenpide sitoo hiiltä tai vähentää päästöjä tietyntyyppisellä suolla, pellolla tai metsässä vai pitääkö ilmastovaikutus todentaa juuri siinä pellossa tai metsässä, josta hiilikauppoja hierotaan?

”On ostajan ja myyjän asia, miten tiukkaa todentamista halutaan”, Mäkipää toteaa.

Luke on tehnyt mittauksia erilaisissa paikoissa, mutta tuloksia tarvitaan laajemmalla otannalla.

Yritykset ovat kiinnostuneita sekä metsien että maatalouden hiilensidonnasta. Kivennäismaiden pelloilla hiilipäästöjä voi vähentää ja sitoa hiiltä esimerkiksi kerääjäkasveilla ja maanparannuksella. Turve­pelloilla ratkaisu on vedenpinnan nostaminen, viljan vaihtaminen nurmeksi tai muotoaan hakeva kosteikkoviljely.

Turvemaiden metsissä omistaja voi siirtyä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Mäkipään mukaan hiilensidonta paranee, kun vedenpintaa nostetaan hallitusti. Keinoksi riittää, että hakataan vain osa puustosta, eikä kunnosteta ojia. Jatkuvassa kasvatuksessa säästyvät myös uudistamiskustannukset.

Kivennäismaiden metsissä hiiltä voi sitoa kasvattamalla runsasta puustoa pidennetyllä kiertoajalla. Tällä hetkellä taloudellisesti kannattavinta on kasvattaa metsää reippaasti harventaen ja lyhyellä kiertoajalla. Metsänomistaja päättää itse hiilinielun koosta optimoimalla joko taloudellista tulosta tai puuntuotantoa ja hiilinielua.

Hiilensidontapalvelussa jonkinlainen hiilivuokra kannustaisi pidentämään metsikön kierto­aikaa. Apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta huomauttaa, että silloin myös suurempi osa puustosta olisi sahapuu­kokoista, mikä johtaisi pitkäikäisempiin puutuotteisiin. Mitä enemmän hiiltä sitoutuu puihin, sitä enemmän sitä on myös maaperässä.

Metsälaki sallii nykyään päätehakkuun aiempaa nuorempana ja siten mahdollistaa entistä tehokkaamman metsätalouden. Toisaalta nykyään myös jatkuvapeitteinen kasvatus on laillista, mikä edesauttaa turvemetsien hiilensidontaa.

Puun kysynnän kasvaessa paine hakata turvemaiden metsiä kasvaa. Hiilipäästöjen kannalta on ratkaisevaa, tehdäänkö avohakkuu vai jatkuvan kasvatuksen mukainen pienimuotoisempi hakkuu.

Mäkipään mukaan metsänomistajan tarvitsee vain valita, tehdäänkö päätehakkuukypsässä metsikössä harvennus vai avohakkuu. Harvennus pidentää kiertoa 15–20 vuodella, jonka jälkeen voi yhä valita avohakkuun tai jatkaa kasvatusta jatkuvapeitteisenä.

Metsänhoitoyhdistysten pitäisi osata tarjota erilaisia hakkuvaihtoehtoja, kuten kaistale- ja pienaukkohakkuita.