Epätasapuolisilla alennuksilla ärsytetään

S-ryhmän sunnuntainen ulostulo

hinnanalennuksillaan, jotka on tehty kaupparyhmän yhden ketjun liikkeissä ja vain pienessä osassa tuotteita, saattaa olla arvaamattoman tien alku. Ei sen vuoksi etteivätkö hinnanalennukset olisi kuluttajalle tervetulleita, vaan sen vuoksi, että kuluttajia kohdellaan eriarvoisesti.

Pahimmillaan ruuan hinnanalennukset ovat kaupan surffailua: suurella aallolla

ratsastetaan ja pisteitä kerätään, mutta ruuan ostajien kauppalaskussa ei juuri muutosta näy.

Lisäharmi on, että suuret puheet

halvemmasta ruuasta jäävät kaikumaan poliitikkojen korviin: nythän voi nostaa ruuan alvia ja valtion tuloja, kun ruoka on kuluttajalle halpaa.

Lopputuloksena on, että entuudestaan halvan ruuan viime vaiheen kärsijä, suomalainen tuottaja, joutuu entistä ahtaammalle. Pahimmillaan tämä vaarantaa kotimaisen ruuantuotannon.

Minusta pinnan alla vellovat poliitikkojen ja ekonomistien haaveet alennettujen alvien nostamisesta ovat vaarallisia, yhteiskuntarauhaa uhkaavia ja todellisesta elämästä vieraantuneita.

Milloinkahan poliitikot ja ekonomistit tosiaan huomaavat laskea, kuinka moni tämän niin sanotun hyvinvointivaltion kansalainen joutuu elämään

tulonsiirtojen varassa?

Mitä muuta ovat asumistuet, joilla esimerkiksi pääkaupunkiseutu joutuu varmistamaan, että pienipalkkaisiin, mutta välttämättömiin töihin saadaan tekijöitä, kunnat taas joutuvat huolehtimaan, että pienituloisten perheiden lapset tai eläkeläiset ja työttömät saavat joka päivä katon päänsä päälle.

Kun asumista tuetaan, tuetaan myös pienituloisten ruuan saantia, kun kaikki tulot eivät mene asumiseen. Ruuan

ravitsevuudesta tosin moni joutuu

tinkimään ja tulonsiirroista huolimatta monia vaivaa jopa nälkä.

Kun kovaan ääneen on pari päivää julkisuudessa rummutettu ruuan

hinnan laskua ja kaupan kassalla huomataankin, että ruoka maksaa saman kuin ennenkin, kuluttajat oikeutetusti hermostuvat. Ainakin minua pelottaa. Joko tämä on pienituloisille se viimeinen vastoinkäyminen, johon reaktiot eivät jää enää vain somessa vellovaan harmistukseen.

Tässä vaiheessa voi olla jälkiviisautta kirjoittaa, että ruuan hintaa olisi

kannattanut jo aiemmin hillitä. Onhan katteilla kiva mällätä suuria kauppakeskuksia, mutta kyllä jotakin viheliäistä ajattelun vinoutumaa kaupalla on ollut siinä, että vain suurituloisimman kymmeneksen kansasta ei ole tarvinnut miettiä, millä itsensä ja perheensä ruokkii.

Historia on opettanut, että ruoka on vaarallinen ase taitamattomissa

käsissä. Moni rauhan kausi on päättynyt ruuan hinnan nousun tai saatavuuden heikkenemisen aiheuttamaan liikehdintään. Onneksi meillä on edelleen suhteellisen kurja ilmasto, mikä hillitsee.

Ja ihan vinkkinä alvin korotusten miettijöille: kaksi euroa on arvaamattoman iso raha pienituloiselle. Juuri

viime viikonvaihteessa kaali oli tarjouksessa 50 senttiä kilolta.

Kahdella eurolla sitä olisi saanut neljä kiloa, mistä olisi yhdelle riittänyt

kahdeksaksi päiväksi suositellut puoli kiloa kasviksia päivässä.

maikki.kulmala@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF