Vieraslajit vaarantavatluonnon monimuotoisuuden

vierasyliö

Vieraslajit ovat kasveja, jotka eivät kuulu luontoomme. Ne kasvavat nopeasti ja peittävät alleen alkuperäiset lajimme.

Omat niitty- ja ketokasvimme ovat monin paikoin hävinneet taistelun vieraslajeja vastaan. Vieraslajeja pidetään maailmassa luonnon monimuotoisuuden toiseksi suurimpana uhkatekijänä elinympäristöjen tuhoutumisen jälkeen. Kyseessä on asia, josta kannattaa olla huolestunut.

Vahingollisimmat kasvit Suomessa ovat jättipalsami, jättiputki ja komealupiini. Vieraslajit ovat kulkeutuneet maahamme esimerkiksi rautateitse ja laivojen painolastivesien mukana. Myös ilmastonmuutos parantaa niiden mahdollisuuksia levitä Suomessa.

Kukkien ystävät ovat auttaneet vieraslajien leviämisessä istuttamalla niitä puutarhoihinsa. Moni on lapsuudessaan avittanut jättipalsamin leviämistä paukuttelemalla sen siemeniä ympäriinsä. Lupiinin ja jättiputken kukkia on ihasteltu, kunnes on huomattu, että niitä on vaikea hävittää.

Lupiinin kohdalla ongelmana on sen kauneus, sillä sitä pidetään näyttävänä tienpientareiden kukkana.

Helposti siemenistä lisättävää kasvia on levitetty ahkerasti puutarhoihin ja mökeille, joista se on karkaillut pitkin tienvarsia ja niittyjä. Omat luonnonkasvimme eivät pärjää kilpailussa sen kanssa.

Lupiineja voi torjua varmistamalla, että sen siemenet eivät pääse leviämään. On erittäin tärkeää, että lupiinin siemeniä ei kylvetä enää yhtään pihoille ja omille kukkaniityille.

Jokainen voi torjua lupiineja pieneltä alueelta katkaisemalla kukinnot ennen siementen muodostumista.

Pihapiirissä lupiinin voi pitää kurissa esimerkiksi ruohonleikkurilla. Uudet ja pienet kasvustot voi myös kaivaa juurineen maasta. Menetelmä on työläs, mutta tehokas.

Laajoja lupiinikasvustoja voi pitää kurissa niittämällä säännöllisesti. Myös niittäminen täytyy tehdä ennen kuin siemenet ovat muodostuneet.

Pelkästään niittämällä kasvi ei häviä, mutta sen leviäminen hidastuu ja jopa estyy. Niittojäte tulee korjata pois, jotta maaperä ei rehevöidy liikaa.

Lupiinin hävittäminen on hankalaa, sillä maaperän siemenvarastosta nousee uusia lupiineja useiden vuosien ajan. Laajamittaiseen torjumiseen tarvitaan maanomistajien, kuntien ja yhdistysten yhteistyötä.

Lupiinit eivät häviä, mikäli niitä torjutaan vain pieneltä alueelta tai jos vieressä rehottaa lupiinikasvusto siemenet kypsymässä.

Jättipalsami valtaa puolivarjoiset ja aurinkoiset kasvupaikat. Jopa kokonaisten metsikköjen aluskasvillisuus voi olla jättipalsamin peittämää. Pitkä kukinta-aika lienee syy jättipalsamin suosioon koristekasvina.

Jättipalsami on yksivuotinen kasvi, joka leviää siemenestä. Kasvi valtaa uusia kasvupaikkoja sananmukaisesti ampumalla siemenensä, lentomatkaksi on mitattu jopa seitsemän metriä.

Kodat hajoavat poksahtaen, kun kasvustossa liikutaan tai kun tuuli heiluttaa kasvustoa. Siemenet säilyvät maassa itämiskykyisinä kolmesta neljään vuotta.

Koska jättipalsami leviää tehokkaasti siemenistä, torjunta on aloitettava viimeistään kukinnan alkaessa, heinäkuun alkupäivinä. Torjuntaa jatketaan loppusyksyyn saakka. Kukinta tulee estää vähintään neljän vuoden ajan.

Jättipalsamin tunnistaminen ja kitkentä on helppoa ja näkyvää jälkeä saadaan aikaan heti. Työ ei vaadi työkaluja eikä voimia ja suojavarusteeksi riittävät käsineet.

Jos kasvusto on rajautunut selkeästi ja sijaitsee helposti niitettävässä paikassa, on niittäminen paras ratkaisu. Pusikkoisissa puronvarsissa, nuorissa metsissä ja ojanpenkoilla on kasvit parasta kitkeä.

Jättiputkea on ostettu koristekasviksi komean kukintonsa ja kokonsa vuoksi. Valitettavasti se on levinnyt puutarhoista pientareille, kosteikoille ja niityille.

Tiheissä jättiputkikasvustoissa ei kasva mikään muu kasvilaji, ja omat kasvilajimme ovat hävinneet taistelun.

Jättiputki leviää helposti. Yksi kasvi voi tuottaa jopa tuhat siementä, jotka säilyvät maassa 5–10 vuotta.

Jättiputken kasvineste aiheuttaa aurinkoisella säällä iholla palovamman kaltaisia vammoja. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä ollessaan.

Jos kasvin esiintymä on pieni tai se sijaitsee vesistön lähellä, torjunta tehdään niittämällä, kitkemällä ja kukintojen poistolla.

Kasvuston voi myös peittää keväällä kahden vuoden ajaksi mustalla kestävällä muovilla. Jos esiintymä on suuri eikä lähistöllä ole vesistöä, voidaan käyttää kemiallista torjuntaa tai peittämistä.

Helpointa torjuminen on toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Ihovammavaaran vuoksi kannattaa kasvustoja hävitettäessä käyttää suojavaatetusta ja valita pilvinen päivä.

Maa- ja kotitalousnaiset ovat tiedostaneet vieraslajiongelman. Järjestömme maisema-asiantuntijat vievät tietoutta eteenpäin useamman hankkeen voimin.

Vieraslajiongelmaan paneutuminen liittyy oleellisesti myös Maa- ja kotitalousnaisten kaksivuotiseen järjestökampanjaan ”Metsästä voimaa”, sillä laajat ja sitkeät vieraslajikasvustot voivat vaarantaa myös metsän uudistamisen ja uudistumisen.

Tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta levitetään retkillä ja tapahtumissa. Käytännön työtä ovat lukuisat talkoot, joissa vieraslajeja joko niitetään tai nostetaan juurineen maasta.

Maa- ja kotitalousnaiset haastavat myös muut maaseudulla toimivat yhdistykset yhteisiin torjuntatalkoisiin. Talkoolaiset saavat kiitokseksi seurata luonnonkasviemme uutta kukoistusta.

HANNELE PARTANEN

Kirjoittaja on maa- ja metsätieteiden maisteri ja Maa- ja kotitalousnaisten maaseutumaiseman ja luonnonhoidon kehityspäällikkö.

Avaa artikkelin PDF