Nitraattiasetuksessa outoja piirteitä
Luonnos on luonnos ja olettama on, että siinä havaitut epäkohdat ovat oikaistavissa. Koska asiasta on vaikea löytää tietoa, listaan vielä muutaman asian, mitkä eivät voi toteutua luonnoksessa esitetyllä tavalla.
Käsittämätöntä on, ettei kaikille vaatimuksille ole määritelty siirtymäaikoja. Nitraattiasetus on täydentävien ehtojen noudattamisen edellytys. Mikäli vaatimukset eivät täyty asetuksen tullessa voimaan, on rike jo syntynyt. Esimerkiksi olemassa olevia jaloittelualueita tai ruokinta- ja juottopaikkoja ei hetkessä kateta. Lisäksi on oltava varmuus, että kunnat antavat vaatimusten mukaisille rakennelmille rakennus- tai toimenpideluvat. Kustannuksiin on osoitettava rahat 100-prosenttisesti.
Vaatimuksessa lantalan koosta ei ole huomioitu ympäri vuoden ulkona olevaa karjaa. Mitä esimerkiksi ylämaannautojen kasvattaja tekee 12 kuukauden lantamäärän varastolla?
Talven yli patteroinnin kieltäminen on nostettu jo julkisuudessa esille. Auman sijoitteluun liittyy myös paradoksaalinen kohta. Ilmeisesti valmistelijoilla on ollut mielessään unelmiensa tilan lohkot. Kokonaan ovat päässeet unohtumaan ne peruslohkot, mitkä ovat pieniä ja käytännössä muodostavat kuitenkin suuremman kokonaisuuden. Suomessa peruslohkojen rajoihin vaikuttavat myös omistussuhteet – ei pelkästään luontaiset rajat.
Hyväksytysti puhutaan muussa yhteydessä ilmastossa tapahtuneissa muutoksista. Ne, jotka tekevät töitä säiden armoilla ovat sen jo huomanneet. Ei ole tätä päivää määrätä lannan levitykselle tiukkoja aikarajoja. Ympäristön kannalta vastuullisempaa on määrittää lannan levitykselle sallitut olosuhteet. Toisaalla maatalouspolitiikassa korostetaan oikeutetusti peltojen rakenteen suojelemista. Nitraattiasetuksen suunnitelman mukaisilla määräyksillä ollaan romuttamassa tätä periaatetta – lanta olisi levitettävä kalenteriin, ei olosuhteisiin, katsoen.
Marjaana Pitkänen
agronomi
Siilinjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
