Hallikanta kasvanut vuosittain viitisen prosenttia

Maria Saarinen kirjoittaa (MT 5.12.), että Itämeren hallikannan kasvu jatkuu noin kymmenen prosentin vuosivauhdilla metsästyksestä ja satunnaisista pyydyshukkumisista huolimatta. Todellisuudessa Itämeren hallikannan kasvunopeus on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut 5,7 prosenttia vuodessa. Suomen alueella laskettujen hallien määrä ei ole tänä aikana kasvanut. Hallilaskennat tehdään touko-kesäkuun vaihteessa. Muina vuodenaikoina Suomen rannikkovesiin voi tulla myös halleja, jotka ovat laskenta-aikaan olleet maamme rajojen ulkopuolella.

Saarisen maininta satunnaisista pyydyshukkumisista antaa väärän kuvan sivusaaliskuolleisuudesta. Tuoreen julkaisun mukaan (Vanhatalo ym. 2014) Itämerellä hukkuu pyydyksiin noin 2 000 hallia vuosittain, noin viisi prosenttia koko Itämeren hallikannasta. Sivusaaliskuolleisuus näyttäisikin olevan hallien tärkein kuolinsyy Itämerellä.

Ecoseal-hankkeen tulosten perusteella etenkin halliurokset erikoistuvat tietyntyyppiseen yksilölliseen saalistustapaan. Suurin osa hallikannasta elää ulkosaaristossa ja avomerellä ja vain pieni osa populaatiosta tulee syksyisin rannikolle. Kohdistamalla pyynti pyydysten lähelle syksyllä, kannasta poistuu juuri niitä arvokaloja syöviä aikuisia uroshylkeitä, jotka aiheuttavat eniten vahinkoa rannikkokalastukselle.

Hallinaaraat syövät lähes yksinomaan silakkaa ja pysyttelevät pääasiassa ulkomerellä, eikä niiden poistaminen auttaisi rannikkokalastuksen ongelmiin. Vuonna 2011 osoitimme Facts-hankkeessa, että hallinkannan merkitys silakka- ja kilohailikantojen säätelijänä on pieni, koska silakan ja kilohailin biomassa ulkomerellä on niin suuri.

Saarisen mukaan nykyinen metsästysaika ei anna mahdollisuutta tehokkaaseen pyyntiin, vaikka kiintiötä kasvatettaisiin. Hän esittää, että metsästys tulisi sallia jo maaliskuun puolivälistä alkaen, jolloin pyynti olisi mahdollista myös jäältä.

Lisääntymisaikainen metsästys ei kestä eettistä tarkastelua. Hallinaaraat synnyttävät kuutin helmi- tai maaliskuussa. Maaliskuun puolivälissä monet naaraat imettävät vielä, ja imetyksen loppupuolella niillä on kiima seuraavan vuoden lisääntymistä varten.

Metsästyksen on perustuttava kestävän käytön periaatteeseen: hallikannasta on pyrittävä poistamaan eniten vahinkoa aiheuttavia yksilöitä kannan elinvoimaisuutta vaarantamatta. Kevätjäiltä metsästetään ennen muuta lisääntymisikäisiä naaraita. Metsästyksen kohdistaminen enemmän kevätjäille vaarantaisi kuuttituotannon ja voisi pidemmällä aikavälillä romahduttaa hallikannan auttamatta kuitenkaan välttämättä kalastuksen kokemiin tappioihin. Hallikannan kasvun pysähtyminen Suomen merialueella tapahtui samaan aikaan, jolloin hallikannan rakenne muuttui: 2000-luvun loppupuolella hallikannassa oli aiempaa vähemmän lisääntyviä naaraita.

Tutkimustiedon valossa paras keino vähentää hallien rannikkokalastukselle aiheuttamia tappioita on kohdistaa pyynti pyydysten lähellä tavattaviin uroshalleihin. Pyydysten tuntumassa ruokailemaan erikoistuneet hallit ovat vain pieni osa koko populaatiosta. Pyynnin kohdistamisella niihin, saadaan tuloksia aikaan resurssitehokkaasti.

Saarisen esitys kevätjäiltä tapahtuvan pyynnin lisäämisestä voimistaisi urosten osuuden kasvua hallipopulaatiossa. Tällaisen kehityksen vaikutusta rannikkokalastuksen ongelmiin voimme vain arvailla.

Markus Ahola

tutkija

Kaarina Kauhala

erikoistutkija

Pekka Jounela

tutkija

Riista- ja kalatalouden

tutkimuslaitos

Avaa artikkelin PDF