Vuoto, Nato ja sapelinkalistelu
KOLUMNI: mikael pentikäinen
Pohjoismainen puolustus-
yhteistyö
vahvistaa ruotsin kielen ja Rkp:n
asemaa
Suomessa.
Vaalien loppusuora sai kuin saikin ulko- ja turvallisuuspoliittista jännitystä.
On paljastanut kiusallinen tietovuoto, suitsittu ulkoministeriä, tehty kovasanainen yhteiskirjoitus ja saatu kiukkuinen vastaus, vaadittu viisasten Nato-ryhmää ja varoitettu jäsenyyshakemuksen kauhuista.
Kansallinen yksituumaisuus näyttää yhtäkkiä kovin huteralta.
Erityisen kiinnostava on valtioneuvoston kanslian tietovuoto.
Jo tutkinta on kuuma uutinen, mutta vielä kuumempi on itse vuoto: kaksi kokoomusvaikuttajaa, komissaarin nykyinen kabinettipäällikkö Juho Romakkaniemi ja pääministerin valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen moittivat ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) pakotelinjaa.
Suomen Kuvalehden lainaamissa viesteissä Romakkaniemi ihmettelee, miten komissiossa ei tiedetä, ”nauraako vai itkeäkö meille”, ja miten Tuomioja toimi ”omin päin täysin Suomen intressien kanssa vastakkain”.
Heinonen olisi kieltänyt Tuomiojalta pakotekommentit, koska niistä tulee käsitys, että Venäjä voisi Suomea painostamalla nakertaa EU:n yhtenäisyyttä.
Suitsintaa kuultiin myös valtiopäivien päättäjäisissä.
”Suurvalta Venäjä pysyy naapurinamme, ja me pysymme Venäjän naapurina. Naapuruus on joka sään tosiseikka, josta on huolehdittava niillä tavoin kuin se on mahdollista”, presidentti Sauli Niinistö muistutti.
”Kenenkään etua ei palvelisi – kaikkein vähiten Suomen – jos ryhtyisimme keskinäisiä suhteitamme tarkoituksellisesti rapauttamaan”, hän neuvoi.
Puhemies Eero Heinäluoma oli astetta tiukempi: ”Sapelin kalistelua ja uhmakkaita puheenvuoroja on nyt riittävästi.”
Hän korosti, että Suomessa keskeisten toimijoiden pitää kulkea ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtä jalkaa.
Puhemiehen osoite oli ehkä osin Kreml ja osin puolustusministeri Carl Haglund (r.), joka julkaisi Pohjolan kollegoidensa kanssa kirjoituksen pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä.
Kirjoituksella oli vahva viesti: viiden pohjoismaan on tehtävä puolustusyhteistyötä Venäjän vuoksi.
Teksti on suoraa puhetta. Se osoittaa, miten Suomi ja Ruotsi ovat ajautuneet puolustusasioissa lähemmäksi Natoa ja siihen kuuluvia pohjoismaita.
Ei ihme, että Venäjä suutahti. Kasakka älähtää, kun kalikka kalahtaa.
Haglund sai pyyhkeitä myös presidentiltä, joka ei pitänyt siitä, että kuuli kirjoituksesta mediasta. Haglundin mukaan kirjoituksesta oli mainittu ministeriön raporteissa.
Myös Natosta on puhuttu.
Pääministeri Alexander Stubb (kok.) ehdotti riippumattomien asiantuntijoiden viisasten ryhmää arvioimaan Suomen jäsenyyden vaikutuksia.
Ulkoministeriön erikoistutkija, professori Hiski Haukkala vastasi HS:ssä, että Nato-hakemus olisi kohtalokkain virhe, jonka Suomi voisi tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Haukkalan mukaan Venäjä vastaisi siihen hyvin ikävästi.
Mitä tästä sanojenkalistelusta pitäisi ajatella?
Ensiksi on kiistatonta, että Venäjän vuoksi pohjoismaat ovat lähentyneet puolustusasioissa. Se likentää Suomea Nato-maihin.
Seuraava askel voi olla Itämeren EU- ja Nato-maiden syvempi yhteistyö. Pohjola ei riitä.
On myös nähty, että pohjoismainen puolustusyhteistyö vahvistaa ruotsin kielen ja Rkp:n asemaa Suomessa. On vaikea tehdä yhteistyötä, jos ei osaa kieltä eikä ole yhteyksiä.
Toiseksi Suomen ulkopoliittinen yksimielisyys on luultua vähäisempää. Erityisesti kokoomuksen ja Tuomiojan välillä on syvä ristiveto. Myös Haglundin kritiikki viestii ristiriidoista.
Kolmanneksi on tärkeää selvittää, olisiko Suomen Nato-hakemus niin kohtalokas virhe kuin ulkoministeriön professori väittää.
Ryhmän pitäisi olla niin viisas, että se kykenee tarkastelemaan Suomen kansallista etua ilman vaalikiihkoa. Selvityksen avulla voidaan rakentaa kansallista yksituumaisuutta, jota pieni maa tarvitsee nyky-Venäjän naapurina.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
