LUKENUT MIES Punikkilegenda

Otto Wille Kuusista (1881–1964) pidetään Suomen historian merkittävänä hahmona. Ainakin nimellisesti hän nousi suurvallan huipun tuntumaan. Laajaa tieteellistä elämäkertaa hänestä ei silti ole tehty.

Sellainen ei ole myöskään Antero Uiton kertomus ”Suomensyöjä” Kuusisesta. Se pohjautuu painettuihin lähteisiin, joita on käytetty kunnioitettavan paljon.

Toisaalta Uiton kirja on nykysuomalaiselle aivan riittävä tarina viime vuosisadan kuuluisimman maanpetturin elämänvaiheista.

Voi hyvin olla, että tämän syvemmälle emme koskaan pääsekään, mutta hylätyn vaimon muistelmien käyttäminen Kuusisen luonteen keskeisenä tulkitsijana ei uteliasta lukijaa loputtomasti vakuuta.

Suomalaisia kiinnostaa Kuusisessa lähinnä kaksi asiaa: Terijoen hallitus talvisodan aikana sekä se, miten Kuusinen selvisi hengissä Stalinin vainoista ainoana merkittävänä suomalaispunikkina.

Tyhjentäviä vastauksia ei ehkä löytyisi edes Moskovan arkistoista. Ensiksi Kuusinen peitti jälkensä huolellisesti. Toiseksi lähteiden tulkitseminen edellyttää Stalinin neuvostosysteemin ymmärtämistä, johon nykytutkijat tuskin jaksavat syventyä.

Ainoan tieteellisen elämäkerran Kuusisesta julkaisi amerikkalainen John H. Hodgson 1970-luvulla. Suomalaisten pettymykseksi se on kovin suppea.

Mutta ehkä suppeus nimenomaan kuvaa Kuusisen todellista merkitystä.

Suomalaisten alitajunnassa hän on kaiken idästä tulevan pahuuden symboli vuoden 1918 punakapinasta 1970-luvun taistolaisuuteen.

Oikea Kuusinen oli vain tsaarin valtakuntaan syntynyt kynäilystä kiinnostunut korkean vallan liehakoija, joka ei koskaan vannonut uskollisuudenvalaa itsenäiselle Suomelle.

PEKKA ALAROTU

Antero Uitto:

Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.

420 sivua. Paasilinna.

Avaa artikkelin PDF