Käpälämäessä annetaan nuorelle aikaa
”Meillä on enemmän juhlia kuin ennen. Nuoret tulevat tänne nyt vain viikonlopuksi kerrallaan, haluamme järjestää jotakin erityistä”, Päivi Lapinoja kertoo. Päivi Karjalainen Kuva: Viestilehtien arkistoKOKKOLA
”Uusi lastensuojelulain muutos suosii perhehoitoa, huostaan otettujen lasten sijoittamista yksityisiin koteihin. Tällaisia pieniä lastensuojeluyksiköitä tarvitaan tällä hetkellä vähemmän”, Antti Lapinoja taustoittaa.
Käpälämäen lastensuojeluyksikön toimintatapa oli perhekodin ja lastenkodin välimuoto. Lapinojien omat lapset kasvoivat samassa nipussa, mutta oma koti oli kuitenkin erikseen pienen metsikön takana. Ulkopuolisia työntekijöitä Käpälämäessä oli useita.
Viimeiset vakituisesti talossa asuneet nuoret muuttivat kyynelten saattelemina uusiin koteihin viime syksynä.
Yrittäjillä on teologin koulutus, jota kumpikin parhaillaan täydentää. Päivi Lapinoja opiskelee sosiaalityötä ja Antti lähihoitajaksi. Pariskunta haluaa vahvistaa omaa ammattitaitoaan Käpälämäen muuttuneessa tilanteessa.
Käpälämäessä totutellaan uuteen elämään ja rakennetaan uutta toimintaa. Yhteinen, nuorten kanssa vietetty aika on tärkeää, vaikka arki on muuttanut muotoaan.
”Nyt Käpälämäen perhetalo tarjoaa avohuollon sosiaalipalveluita: nuorten jälkihuoltoa ja tukihenkilötoimintaa, perhe- ja kehitysvammatyötä, periodihoitoa sekä sijaisvanhempien työnohjausta”, Päivi luettelee.
Käytännössä työntekijät tapaavat nuoria ensisijaisesti heidän omassa elinympäristössään. Viikonlopun tullen Käpälämäen tupa herää eloon, kun nuoret tulevat taloon.
Säännöllisesti pienryhmissä Käpälämäkeen kokoontuvista nuorista on tullut hyviä ystäviä. ”Meidän jengi”, joka pitää huolta toisistaan.
”Työmme on aivan erilaista kuin ennen. Teki kipeää luopua siitä mitä oli”, Päivi toteaa. Ilon aiheitakin on ilmaantunut.
”Nyt meillä on enemmän juhlia kuin ennen. Kun nuoret tulevat tänne vain viikonlopuksi kerrallaan, haluamme järjestää enemmän jotakin erityistä.”
Lapinojat arvostelevat lastensuojelulain henkeä.
”Sinä aikana, kun me olemme tehneet tätä työtä, on tullut jatkuvasti elämälle vieraita lakimuutoksia, joiden lähtökohtana on väärinkäytösten estäminen. Monissa tilanteissa joudutaan toimimaan väärällä tavalla lasten ja nuorten ehdoilla. Nuoret voivat sanella aivan käsittämättömiä asioita”, Antti pohtii.
”Väärintekemisen pelko kahlitsee aikuisten toimintaa.”
Antti haluaisikin perustaa ”aikuisuuden liikkeen”, jotta aikuinen osaisi ja uskaltaisi olla aikuinen. Tehdä ratkaisuja ja vetää rajoja.
Lapinojan perhe muutti Marinkaisiin Vihannista 90-luvun puolivälissä kierreltyään sitä ennen monella paikkakunnalla.
”Ihailimme vuosia vanhoja taloja ja tiesimme tarkasti, mitä haluamme. Antti osti tämän talon 1995 minun näkemättäni”, Päivi kertoo.
”Muutamaa vuotta myöhemmin meistä alkoi vähitellen tuntua siltä, että Marinkainen on meille nukkumalähiö. Valtaosa perheen arjesta pyöri Kokkolassa: Antin työ, isompien lasten koulu ja harrastukset. Päätimme rakentaa Kokkolan keskustan lähelle ja minäkin sain sieltä töitä”, Päivi kertoo.
Mutta pinnan alla kyti. Päivi oli haaveillut lapsesta asti maatilalla sijaitsevasta yhteisöstä, joka olisi esimerkiksi lastenkoti. Oli hän maininnut asiasta Antillekin. Kerran hän Helsingissä kommentoi remuavaa nuorisojoukkoa: ”Meillä on joskus koti tuommoisille huligaaneille.”
Antti kyllästyi marssimaan välituntivalvojana kahvimuki kourassaan pitkin koulun käytäviä. Piti pysähtyä miettimään, mitä haluaa oikeasti tehdä. Suvussa ei ollut yhtään yrittäjää eikä Antti ollut tietääkseen edes nähnyt yhtään elävää sosiaalityöntekijää. Antti alkoi ottaa asioista selvää, luki paljon, soitteli viranomaisille ja tutustui lastensuojelun kiemuroihin.
”Kun muistelen, millainen huithapeli opiskelijapoika Antti oli, olen aivan hämmästynyt siitä, kuinka tarkka yrittäjä tuossa vieressäni istuu. Elämä yllättää”, Päivi nauraa.
”Talo Kokkolaan Kirkonmäelle valmistui talvella 2005. Samana keväänä kauha painui maahan Marinkaisissa. Päätimme perustaa Käpälämäen, yksityisen lastensuojeluyksikön. Vanhan talon viereen rakennettiin uusi puoli kodiksi tänne tuleville lapsille. Sillä tiellä olemme edelleen.”
Muutoksen pyörteissä Käpälämäen yrittäjien usko tulevaisuuteen on vahva.
JOHANNA RANTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
