Puut pinoon ja ojat tukkoon
Metsähallituksen suunnittelija Timo Partanen (vas.), korjuuesimies Paavo Jaakkola ja eräsuunnittelija Markus Pekkinen tarkastelivat ennallistamistyön edistymistä Tervasuolla. Aukean suon ja metsäsaarekkeiden väliin jätetään muun muassa kelot ja vanhat puut pystyyn. armas härkönen Kuva: Viestilehtien arkistoILOMANTSI
Aurinko paistaa täydeltä terältään häikäisevälle hangelle Ilomantsin pohjoisosassa lähellä Venäjän rajaa sijaitsevalla Tervasuolla. Suon keskellä olevalla metsäsaarekkeella jyrrää monitoimikone ja ajokone, ja puutavararekat liikennöivät talvitiellä lasteineen.
Ajouraa kävelevien miesten edestä pyrähtää lentoon neljä valkeaa lintua, ja ne kaartavat nyppylän taakse.
”Joko ne riekot ovat tänne osanneet”, ihmettelee Metsähallituksen Etelä-Suomen alueen eräsuunnittelija Markus Pekkinen.
Se olisi tietysti tarkoituskin. Tervasuota ennallistetaan luonnontilaan pääasiassa riekon ja metsähanhen elinolosuhteiden parantamiseksi.
”Samalla ennallistetaan suohon liittyvä vanha oikaistu purouoma metsäkanalintujen poikuekohteeksi”, Pekkinen lisää.
Eräsuunnittelija kertoo, että Reah eli riistan elinympäristöjen aktiivinen hoitoprojekti alkoi vuonna 2007.
”Ennallistamista on tehty Etelä-Suomessa yli 600 hehtaarin alueella. Noin 400 hehtaaria on suunnittelun alla, ja ne toteutuvat lähivuosina.”
Tervasuon ennallistettavan
alueen pinta-ala on noin 120–130 hehtaaria. Suo on ojitettu 1960–1970-luvuilla, mutta toivottua puuston kasvua ei ole saavutettu.
”Alue on normaalia metsätalousmaata ja metsätalouskäytössä, mutta se on luokiteltu kitu- ja joutomaaksi”, Pekkinen selittää.
Pekkisen mukaan metsäkanalinnut ja metsähanhi kärsivät soiden ja kankaitten vaihettumisvyöhykkeiden umpeenkasvusta ja ojituksen aiheuttaman vesitasapainon muutoksista.
”Käsiteltävä alue on monin paikoin liian tiheää esimerkiksi riekonsoitimeksi ja siitä syystä alue ei pysty elättämään optimimäärää riekkopareja”, hän selittää.
Ennallistamisessa poistetaan ennallistettavilta kuvioilta sinne ojituksen seurauksena syntynyt puusto.
”Sinne jätetään esimerkiksi aikaisemman puusukupolven puut, kelot, lakkapäät ja metsojen hakomismännyt. Paikoitellen jätetään myös rämeikköä ja riistatiheikköjä lintujen suojaksi”, korjuuesimies Paavo Jaakkola Metsähallituksen Lieksan tiimistä luettelee.
Ojalinjat altistavat muun muassa hautovia ja pesiviä kanalintuja saalistukselle tarjoamalla petolinnuille hyvää tähystysalaa ja kiitorataa.
”Lisäksi metsäkanalintupoikueiden ravinnonsaanti on heikompi kuin luonnontilaisessa ympäristössä”, Markus Pekkinen sanoo.
Tukittavaa ojaa Tervasuon alueelta löytyy reilut 40 kilometriä. Ojat pyritään pääsääntöisesti täyttämään kokonaan ja työ jakautuu kahden kesän ajalle. Ennallistamisen kustannuksista vastaavat metsätalous ja luontopalvelut.
”Ennallistamishakkuusta lähtee noin 3 000 kiintokuutiota ainespuuta. Alueen talousmetsän harvennushakkuu suoritetaan nyt samassa yhteydessä, ja siitä savotasta saatava puumäärä on hieman suurempi”, suunnittelija Timo Partanen arvioi.
”Luontopalveluiden osalta rahoitus tulee metsästyslupatuloista, ja se koskee metsureiden suorittamaa ennakkoraivausta sekä ojien täyttöä”, Pekkinen huomauttaa.
Eräsuunnittelija kertoo, että lähtötilanteessa noin vuosi sitten on suon kaikki linnut laskettu linjalaskentamenetelmällä.
”Laskennassa havaittiin 34 erilaista ja yleistä lintulajia.”
Ennallistamisen valmistuttua suoritetaan uusi laskenta.
”Kun maisemasta tulee luonnontilainen, niin todennäköisesti lajistokin muuttuu. Alueelle voisi muuttaa vaikkapa keltavästäräkki.”
Pekkisen mukaan ainakin riekko tykkää ennallistamisesta.
”Yleensä niitä ilmestyy näille kohteille heti kun puusto on poistettu. Pinta-alan puolesta tähän sopisi jatkossa 5–10 riekkoparia”, hän sanoo.
ARMAS HÄRKÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
