Naakka osoittautui niin sitkeäksi rakentajaksi, että rakennusmestari Pekka Hämäläisen oli otettava käyttöön valtakunnan rajojen valvonnasta tutut konstit: ”Alkuun hätistelin niitä pois”

Rakennusmestari Pekka Hämäläisen ratkaisu sinnikkään naakkaparin pesimispuuhien pysäyttämiseen oli kaksilankaverkko ja sekin tuplana. Kuva: Petteri Kivimäki

Rakennusmestari tiesi paljon rakentamisesta, mutta naakan nopeus ja sinnikkyys pesän rakennuspuuhissa oli alan ammattilaiselle työläs yllätys.

”Naakkapari sai parissa–kolmessa tunnissa löystyteltyä esteverkot niin, että ne pääsivät hormin sisään”, vihtavuorelainen rakennusmestari Pekka Hämäläinen sanoo.

Piipun hallinnasta oteltiin parin päivän aikana neljä erää. Vasta järeät, luvattomien rajanylittäjien pysäyttämiseenkin kelpaavat konstit pysäyttivät naakkaparin puuhat.

Tilanne alkoi huhtikuussa, kun naakkapari ilmestyi pihapiirissä kylmillään olevan navetan savupiipun päälle. Nokimustien lintujen aikeista ei ollut epäselvyyttä. Ne olivat iskeneet silmänsä tiilipiipun hormiin pesäntekomielessä.

”Alkuun hätistelin niitä pois, mutta kun silmä vältti, niin ne jo sukelsivat sisälle piippuun. Alkoi tulla kiire.”

Hämäläinen kiersi piipun ympärillä olevan hatun ympärille 20x25 millistä kuusikulmaverkkoa ja surrasi päät irolangoilla kiinni.

Kului reilu tunti ja naakat olivat venytelleet verkkoon reiän, josta ne änkesivät sisälle piippuun. Hämäläinen vastasi kiristämällä tongeilla rautalankaa verkon ympärille. ”Ajattelin, että nyt se kestää. Parin tunnin päästä katsoin kiikareilla ja taas ne sukelsivat sisälle piippuun”.

Naakat olivat saaneet nokalla vääntämällä löystytettyä piipun ympärille kiristetyn rautalangan. Piipun kannen päällä oli pesärakaennuksen raaka-aineita savea ja risuja. Seuraavana päivänä Hämäläinen etsi koiratarhoissa käytettyä kolmilanverkkoa, jonka lankaväli oli 50 milliä ja kiinnitti siitä leikatun palan piipun betonilevikkeen päälle.

”Ajattelin, että nyt ne eivät varmasti pääse, mutta niistä rakosista ne vain mahtuivat.”

Neljäs ja ratkaiseva erä päätti taistelun. Hämäläinen leikkasi kolmilankaverkosta toisen palan entisen päälle, ja sai näin lankavälin puolitettua 25 milliin. Lankojen ainevahvuus oli kuusi ja kahdeksan milliä, ja se lopulta pysäytti naakkojen pääsyn piippuun.

Nuohoojille ja horminkorjaajille naakkojen raken­tamat yllätykset ovat tuttuja. ”Joka kevät tulee ihmisiltä ilmoituksia, että piippu ei vedä ja hormista paljastuu naakan pesä”, horminkorjaaja Pekka Vanhanen kertoo.

Naakan pesimäkanta on vahvistunut ja laji on levinnyt Lounais-ja Varsinais-Suomesta pohjoiseen. Kilpailu pesäpaikoista tuo naakkoja talojen savupiippujen tuntumaan. Kuva: Markku Vuorikari

Eikä vain pesä, vaan toisinaan piiipusta paljastuu kokonainen pesien torni. ”Jos rakennus on ollut pidempään käyttämättä, niin hormissa saattaa olla puolenkymmentä pesää päällekäin.”

Vanhanen muistaa yhden 12-metrisen piipun, jossa oli naakan pesä puolen metrin välein. Toisinaan pesät on rakennettu toisiinsa niin kiinni, että on mahdotonta erottaa niiden rajoja.

”Yhdessä piipussa pesärakennelman paksuus oli puolitoista metriä ja pesämateriaalia sai kärrätä kottikärryllä pois.”

Rakennusmateriaalin suhteen naakka ei ole kranttu, vaan piipusta voi löytyä lähes mitä tahansa luonnon ja ihmisperäistä materiaalia. ”Risuja, savea, muovia, onpa joskus roinan joukosta löytynyt pyykki­narulta kai kähvellettyt pikkuhousut.”

Pesä on usein jämähtänyt kunnolla kiinni hormiin, joten se irrottelussa on työtä. Pesää voi rassata irti harjateräksen pätkällä tai poraamalla reikä läpi ja nostamalla koukulla.

Toisinaan piipun kylkeen joudutaan piikkaamaan kolo ja poistamaan pesä sitä kautta ulos. Näin on tehtävä silloin, jos vaarana on pesämateriaalin rapiseminen tulisijan poskikanaviin.

Kuva: Petteri Kivimäki