vierasyliö Ruoka ja uusiutuvat luonnonvarat kuuluvat tutkimuksen keskiöön

Miten maapallon kasvava

väestö pystytään ruokkimaan ympäristöä tuhoamatta? Mistä löytyvät kestävämmät vaihtoehdot uusiutumattomille energialähteille ja raaka-aineille?

Muun muassa tällaisiin kysymyksiin liittyvät ihmiskunnan tulevaisuuden keskeiset haasteet. Ruoka ja luonnonvarat ovat keskiössä, kun haetaan ratkaisuja kestävän kehityksen turvaamiseksi.

Suomessa tarvitaan elintarvike- ja luonnonvara-alojen korkeatasoista tutkimusta ja siihen pohjautuvaa huippuosaamista, jotta kestävä kehitys ja kansallinen kilpailukyky voidaan turvata.

Kuluneena vuonna on käyty vilkasta keskustelua päätöksenteon ja tutkimuksen välisestä suhteesta. Arvostelun kohteeksi ovat joutuneet erityisesti poliitikkojen ja virkamiesten tilaamat tutkimukset, selvitykset ja konsulttipalvelut.

Vapaan akateemisen perustutkimuksen ja kysyntälähtöisen strategisen tutkimuksen välille on luotu joko tai -asetelma.

Vastakkainasettelu on turhaa, sillä kumpaakin lähestymistapaa tarvitaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on sekä elintarvikkeisiin että luonnonvaroihin liittyvä tutkimus ja sen hyödyntäminen päätöksenteossa.

EU:n tutkimuspolitiikassa on viime aikoina painotettu kysyntälähtöistä tutkimusta, jolla on vahva yhteiskunnallinen ja poliittinen merkitys.

Ensi vuoden alusta käynnistyvä tutkimuksen puiteohjelma Horisontti 2020 on rakennettu kolmen tukijalan varaan: korkealaatuinen tieteellinen tutkimus, teollisuuden kilpailukykyä ja uusiutumista tukeva tutkimus sekä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen liittyvä tutkimus.

Yhteiskunnallisten haasteiden kokonaisuuteen sisältyy muun muassa ruokaturva, kestävä maatalous, biotalous sekä vesivaroihin ja vesistöihin liittyvä tutkimus. Myös energiakysymyksiin, ilmastonmuutokseen sekä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät aiheet ovat näkyvästi EU:n tutkimusaiheiden listalla, ja ne ovat meille tärkeitä teemoja.

Suomen edun mukaista on ottaa EU:n tutkimuspainotukset huomioon kotimaisen tutkimuksen suuntaamisessa. Suomella on edelleen parannettavaa EU:n tutkimusrahoituksen kotiuttamisessa ja tutkijoiden kansainvälistymisessä.

Tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamiseksi tarvitaan myös rakenteiden tuulettamista.

Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tarkoituksena on yhdistää Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL yhdeksi tutkimuslaitokseksi, Luonnonvarakeskukseksi.

Uudesta laitoksesta on tarkoitus rakentaa vahva asiantuntijaorganisaatio, joka pystyy vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tietotarpeisiin. Kolmen laitoksen yhdistämisellä ja hallinnon tiivistämisellä myös tehostetaan toimintaa ja saadaan suunnattua voimavaroja entistä enemmän kiinteistä rakenteista varsinaiseen tekemiseen – ruuan tuotannon ja uusiutuvien luonnonvarojen tutkimukseen ja siihen perustuvien asiantuntijapalveluiden tuottamiseen.

Luonnonvarakeskus ei kuitenkaan voi toimia yksin omalla rajatulla tontillaan. Tulevaisuuden haasteista selviäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.

On itsestään selvää, että päätöksenteon tulee pohjautua parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Tiedeyhteisön ja tutkimusorganisaatioiden työllä on tässä tärkeä rooli.

Tehtäviin päätöksiin vaikuttavat kuitenkin myös muut seikat. Erilaisten intressien yhteensovittaminen ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun pyrkiminen edellyttävät aina tietoisia valintoja.

Hyvän kompromissin perustana ovat tieteellisen tutkimuksen ja sen tulosten rinnalla suunniteltujen päätösten taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi sekä käytännön soveltuvuuden ja toimivuuden pohdinta.

Tästä kokonaisuudesta tulee kertoa aiempaa aktiivisemmin, jotta perusteet päätöksille ymmärrettäisiin paremmin.

Monet tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittämistä koskevat arvioinnit ovat osoittaneet, että merkittävin ongelma ei ole korkeatasoisen tutkimustiedon puute vaan se, että tieto ei välity sinne, missä sitä voitaisiin hyödyntää.

Mutta miten tutkimuksesta saataisiin yhteiskunnan kehittämisen strateginen voimavara, kuten hallitus on valtion tutkimuslaitosten kehittämisen tavoitteeksi asettanut?

Tutkimusorganisaatioiden tulee panostaa nykyistä vahvemmin tiedon ja teknologian siirtoon. Tämä koskee myös luonnonvarojen tutkimusta, jossa yli hallinnonalojen rajojen valmistellaan uusia työkaluja tätä varten. Päättäjien ja yritysmaailman puolestaan pitää kehittää tutkimustiedon tilaamisessa ja soveltamisessa tarvittavaa osaamistaan.

Tutkimuksen, politiikan, hallinnon ja elinkeinoelämän välistä vuorovaikutusta on varaa parantaa nykyisestä huomattavasti, ja se on mahdollista ainoastaan avoimen ja rakentavan keskustelun kautta. Tämä keskustelu edesauttaa päätöksiä tutkimuksen painopisteistä ja niihin käytettävästä rahasta.

Selvää on, että ruokaan ja uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvän tutkimuksen on tulevinakin vuosina pysyttävä kansallisena painopistealueena tutkimuspolitiikassa.

JAANA HUSU-KALLIO

MIKKO PELTONEN

Husu-Kallio on maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö ja Peltonen maa- ja metsätalousministeriön tutkimusjohtaja.

Avaa artikkelin PDF