vierasyliö Suomessa luontaisetedellytykset vesiviljelylle
Maaseudun elinkeinot perustuvat pääosin paikallisiin resursseihin. Luonnonvarojen hyödyntämisen ja luonnonsuojelun tarpeiden vastakkainasettelu ja myös yhteensovittaminen ovat tuttuja useimmille maaseudun toimijoille. Näin on myös kalankasvatuksessa.
Vesistöjen suojelutarpeiden korostuminen ja kiristynyt kilpailu on johtanut suomalaisen vesiviljelyn tilanteeseen, jossa elinkeinon toimintaedellytykset ja kehittyminen ovat merkittävästi heikentyneet. Takavuosien asema yhtenä maailmanjohtavista isojen lohikalojen tuottajamaista on menetetty ja alan kilpailukyky on laskenut.
Yksittäisen tuottajan kohdalla painetta lisäävät määräaikaiset tuotantoluvat ja kiristyvät lupaehdot.
Vaikka uusia ratkaisumalleja ja ympäristön kannalta parempia toimintatapoja on tutkimuksen ja kokemuksen kautta jo löydetty, on niiden käytäntöön siirtäminen vaikeaa kankean ympäristölupajärjestelmän ja tiukkojen tuotantoehtojen takia.
Niin vesiviljelyn kuin muunkin elintarviketuotannon kohdalla ekologisen kestävyyden vaatimus on keskeinen ja sinänsä oikeutettu. Ongelma alan kannalta on se, että jo tapahtunutta positiivista kehitystä, tietotaidon lisääntymistä ja saavutettuja kuormituksen alentamistavoitteita ei huomioida eikä tunnusteta.
Globaalissa mittakaavassa asia voidaan nähdä laajemmassa yhteydessä. Kalan kysyntä ylittää tarjonnan – tarvetta ei pystytä tyydyttämään kalastuksen keinoin. Tällä hetkellä noin puolet markkinoille tulevasta kalasta on viljeltyä. Vuoteen 2030 mennessä ennustetaan vesiviljelytuotteiden muodostavan valtaosan elintarvikkeena käytettävästä kalasta.
Vesiviljely on jo 30 vuotta ollut nopeimmin kasvava elintarvikkeiden alkutuotantomuoto. Kaikilla mantereilla se on nähty strategisesti tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Vesiviljely on ekotehokkain tapa tuottaa eläinperäistä proteiinia elintarvikkeeksi. Vesiviljelyä tarvitaan ja sille on pystyttävä tarjoamaan riittävät toimintamahdollisuudet.
Suomessa on luontaiset edellytykset vesiviljelylle. Kalankasvatuksen merkitys niin turvallisen ja terveellisen lähiruoan tuottajana, syrjäseudun työpaikkojen turvaajana kuin koko kalatalouden selkärankana on tunnistettu.
Valtionneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyn ”Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015” tavoitteena on parantaa elinkeinon kilpailuedellytyksiä ja huolehtia toiminnan kestävyyden varmistamisesta.
Vesiensuojelun huomioiminen ja elinkeinon toimintaedellytysten samanaikainen turvaaminen ei ole ylivoimainen tehtävä, mutta vaatii aiempaa avoimempaa keskustelua ja eri osapuolten näkemysten huomioimista. Vesiympäristössäkin pätee toteamus siitä, että usein parasta ympäristönhoitoa on järkevä käyttö.
Kalankasvatuksen osuus Suomessa oli 2010 vain 1,9 prosenttia kaikista fosfori- ja 0,9 prosenttia kaikista typpipäästöistä. Vesiviljely on ainoana elinkeinona saavuttanut sille asetetut kuormituksen vähentämistavoitteet.
Työtä kuormituksen hallitsemiseksi on jatkettava edelleen. Uusia ratkaisumalleja ja innovaatioita tarvitaan.
Suomessa keskeisiä toimintalinjoja ovat vesiviljelyn sijainninohjaus. Sen kautta tuotantoa pyritään ohjaamaan alueille, jotka sekä soveltuvat ominaisuuksiltaan hyvin kalantuotantoon että aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa muulle vesien käytölle.
Uuden tekniikan mahdollistama siirtyminen suljettuun ravinnekiertoon Itämeren tasolla merkitsisi sitä, ettei vesiviljely enää vaatisi ulkopuolelta tuotua kalajauhoa ja siitä aiheutuvaa ravinnelisää. Itämeren alueelta peräisin olevia rehun ainesosia käyttämällä voitaisiin päästä rehun sisältämien ja vesiviljelytuotteisiin sitoutuvien ravinteiden osalta tasapainoon.
Poistokalastus tarjoaisi mahdollisuuden vaikuttaa kalaston koostumukseen ravinteiden talteenoton ohella.
Lokakuussa kokoontui ”Aquaculture Forum in Helsinki” teemanaan kestävä ja kilpailukykyinen vesiviljely Pohjois-Euroopassa. Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta järjestetty konferenssi tarjosi yhteisen foorumin viranomaisille, vesiviljelijöille, tutkijoille ja muille asianosaisille vesiviljelyn mahdollisuuksien ja haasteiden käsittelyyn.
Tavoitteena oli samalla lisätä tietoisuutta EU:n Itämeri-strategiasta ja Suomen vastuulla olevasta lippulaivahankkeesta ”Itämeren alueen kestävän vesiviljelyn kehittäminen”.
Konferenssin julkilausuma korostaa Itämeren alueen vesiviljelyn mahdollisuuksia korkealaatuisten, terveellisten kalatuotteiden tarjonnan lisäämiseen ja kiinnittää huomiota siihen, että mahdollisuuksien toteutuminen vaatii ekologisesti kestävällä pohjalla toimivan vesiviljelytuotannon merkittävää kasvua. Huomiota on kiinnitettävä niin alan kilpailukyvyn nostamiseen kuin yleisten toimintaedellytysten parantamiseen.
Tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää luoda toimiva keskusteluyhteys ja vahvistaa yhteistoimintaa hallinnon, tutkijoiden ja tuottajien välillä sekä aikaansaada kehitystyön ja pitkäjänteiset investoinnit mahdollistavat tuotantoehdot.
Haitallisiksi koettujen ympäristövaikutusten hallintaan on tähän saakka pyritty kieltojen ja rajoitusten kautta. Se tie on on johtamassa sekä elinkeinon että kuluttajan kannalta heikkoon tulokseen.
Kaikkien osapuolten kannalta on parempi etsiä ratkaisuja rakentavassa hengessä ja yhteisvoimin – sitä kautta mahdollistetaan ekologisesti kestävän vesiviljelyn kehittyminen ja kilpailukyky.
IRJA SKYTÉN-SUOMINEN
Kirjoittaja on yrittäjä ja Suomen Kalankasvattajaliitto ry:n hallituksen jäsen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
