Turhaa tuohtumista
Helsingin Sanomien mukaan maa- ja metsätalousministeriö on suututtanut tutkijoita sivuuttamalla päätöksissään näiden suosituksia (HS 2.4.). Tuohtuneiden tutkijoiden mukaan näin on käynyt petopolitiikasta, lohikiintiöistä, kuhan pyynnistä, ympäristömyrkyistä ja metsälaista päätettäessä.
Tutkijoiden mukaan ministeriö valikoi tutkimustuloksia mieltymystensä perusteella. Ilvesten pyyntikiintiötä nostettiin, Itämeren lohikiintiöitä ei leikattu, mehiläisille vaarallista torjunta-ainetta ei kielletty eikä metsälain ympäristöarvioita huomioitu, vaikka osa tutkijoista muuta esitti.
Tuohtumuksesta huolimatta on todettava, että tuskin yhdelläkään hallinnonalalla päätöksiä tehdään pelkän tieteellisen todistuksen tai yksittäisten tutkijoiden näkemysten perusteella.
Tutkijoiden näkemyksistä poiketaan esimerkiksi hoiva-alan henkilöstömitoituksessa, koulujen opetusohjelmissa, liikennesäädöksissä, puolustusbudjetissa, sote- ja kuntauudistuksissa sekä alkoholipolitiikassa. Maa- ja metsätalousministeriö ei siis ole erityinen poikkeus.
Jopa vaisua ja eleetöntä viestintää suosiva maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) kaatoi kuppinsa tutkijoiden arvostelusta. Koskinen arveli HS:lle, että ministeriö saisi ajatella omillakin aivoillaan. Se, että metsälaki lisää luonnon monimuotoisuutta, pitäisi Koskisen mukaan ymmärtää, ”vaikka olisi käynyt kiertokoulun ja väärinpäin”.
Tutkijat tuottavat tärkeää tietoa päättäjille – usein ristiriitaistakin. Sinänsä ristiriidat kuuluvatkin tieteeseen. Päättäjien tehtävä taas on ratkoa asiat kohtuus ja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden.
Jos asiat päätettäisiin pelkän tutkimustiedon varassa, eduskunta ja hallitus olisivat tarpeettomia. Harva kuitenkaan luottaisi Suomea yksin tutkijakollegion vastuulle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
