Terveyttäkö torjunta-aineista?
Diklooridifenyylitrikloorietaani, tuttavallisemmin DDT, oli ensimmäisiä nykyaikaisia aineita, joilla torjuttiin tuhohyönteisiä sekä pellolla, puutarhassa että talossa.
Alun perin sveitsiläinen kemisti Paul Müller etsi J. R. Geigy A. G:n (Basel Sveitsi) toimeksiannosta 1930-luvun loppupuolella ainetta, jolla voitaisiin torjua koit. Yhdessä kokeessa hän käytti diklooridifenyylitrikloorietaani-sekoitetta ja havaitsi sen tehokkuuden. Jo pienet määrät purkissa aiheuttivat kärpästen kuoleman.
Havainnoista alkoi neljä vuotta kestänyt tutkimus, ja lopulta synteettisen DDT:n tuotantomenetelmä oli valmis. Menetelmälle myönnettiin patentti Sveitsissä vuonna 1940.
Jo toisen maailmansodan aikana sotajoukot käyttivät DDT:tä vähentääkseen hyönteisten levittämien tautien, kuten malarian ja pilkkukuumeen, aiheuttamia sairastumisia ja kuolemia.
Myöhemmin DDT:n ansioksi luetaan malarian dramaattinen vähentyminen Intiassa, Sri Lankassa ja Euroopassa Välimeren alueella.
Paul Hermann Müller sai työstään synteettisen DDT:n kehittäjänä Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1948.
Kun The Sea Around us -kirjallaan tunnetuksi tullut biologi Rachel Carson sai kirjeitse pyynnön käyttää arvovaltaansa, jotta USA:ssa aloitettaisiin kasvinsuojeluaineiden käytön tutkimus, hän tarttui aiheeseen.
Rachel Carsonin kirjan Äänetön kevät tekemiseen meni neljä vuotta, ja Carson sai paljon apua ja informaatiota tiedeyhteisön tutkijoilta. Kirja kertoo hyönteismyrkkyjen kulkeutumisesta ja kemiallisten torjunta-aineiden haittavaikutuksista luonnolle ja ihmisille.
Kirja julkaistiin 50 vuotta sitten, siis vuonna 1962, ja osaltaan kirjan julkaisemisen ansiosta muun muassa DDT:n käyttö kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1972. Kirjan nimi Äänetön kevät viittaa siihen, että ympäristöön kertyvät kemialliset myrkyt lopulta hiljentävät lintujen laulun.
Ranskalaisen toimittajan Marie-Monique Robinin 7.12.2012 Yle TV1:llä esitetty dokumentti Terveys lautasella herättää kysymyksiä. Ollaanko DDT:n ajoista opittu mitään? Vastaus on yksiselitteisesti: Ei.
WHO:n alainen IARC eli Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos hyväksyi vuonna 2007 Ranskan lääketieteellisen akatemian ja tiedeakatemian raportin Syövän syyt Ranskassa.
Raportissa todetaan, että yleisimmät syövän aiheuttajat ovat tupakka ja alkoholi ja että vain 0,5 prosenttia syövistä johtuu ympäristön kemikaaleista.
Ammatillisia altistuksia kuvaavasta taulukosta puuttuvat kokonaan kasvimyrkyt, vaikka MSA (Ranskan maatalousväen keskinäinen sosiaaliturva) raportoi tiettyjen syöpätyyppien lisääntyneen viljelijöiden keskuudessa. IARC:n raportin lopussa todetaan: ”Torjunta-aineiden yhteys syöpään ei perustu luotettaviin tietoihin.”
Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n torjunta-aineosaston päällikkö antaa ymmärtää haastattelussa, että elintarvikkeen sisältämän torjunta-aineen määrää ja päivittäistä saantia kuvaava ADI-luku on tieteellinen arvo, jolla arvioidaan eri kemikaalijäämien turvallisuutta ruuassa.
Jotkut tiedemiehet väittävät, että kyse ei ole oikeasta riskiarviosta vaan siitä, mikä on hyväksyttävä riski. Riskiarvio siis perustuu poliittisiin ja kaupallisiin teeseihin. Ja itse asiassa kuluttajat ottavat riskin – hyödyn saavat yritykset.
Nyky-yhteiskunnan oletetaan olevan tietoinen ja valvottu. Oletamme ruokamme olevan puhdasta ja elinympäristömme pysyvän terveellisenä ja viranomaisemme hereillä.
Näyttää siltä, että kyetäksemme suojelemaan luontoa ja itseämme meidän pitäisi ryhtyä uudelleen omin voimin tutkimaan ja luokittelemaan sekä ruuasta saamiemme kemikaalien että tajuntaamme täyttävän disinformaation määrää, niin sanottua hyväksyttävä päivittäistä saantia eli ADI-lukua (acceptable daily intake).
Urpo Lehtimäki
Naantali
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
