Tuleeko titaanien taistelu?

Eurovaalien asetelma alkaa sähköistyä, kun talouskomissaari Olli Rehn (kesk.) ilmoittautui viikonloppuna kisaan mukaan.

Rehn tähtää euroliberaalien kärkiehdokkaaksi ja sitä kautta kenties EU:n huippuvirkaan. Päätös oli kaiken jahkailun jälkeen odotettu.

Komissaarien pitäisi virkansa puolesta olla puuttumatta jäsenmaiden sisäpolitiikkaan. Rehn ei kuitenkaan ole malttanut olla puuttumatta Suomen politiikkaan. Piikkejä varsinkin perussuomalaisten suuntaan on tullut syksyn mittaan joka käänteessä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tulkinnut Rehnin puheet tanssiinkutsuksi. Saa nähdä onko Soini itse valmis tangoon komissaarin kanssa?

Eurooppa kiinnostaa perussuomalaisten nokkamiestä. Soini on visioinut europarlamentin EU-kriittisten ryhmien yhdistämistä. Vielä kesällä hän vannoi tunteikkaasti valinneensa kotimaan politiikan EU-parlamentin sijaan.

Viimeaikojen puheista päätellen Soini pohtii, pitäisikö päätös sittenkin pyörtää.

Soinin ja Rehnin mittelö toisi vaaleihin jännitettä. Se hyödyttäisi todennäköisesti sekä perussuomalaisia että keskustaa. Muut puolueet ja ehdokkaat jäisivät taisteluparin varjoon.

Kevään eurovaaleissa odotetaan EU-kriittisten oikeistopopulistien voittoa.

Italialaisen verkkosivuston kokoama yhteenveto syksyn eurovaaligallupeista eri maissa antaa viitteitä populistien noususta.

Yhteenlaskettuna erilaiset EU-skeptikot olisivat saamassa uuteen parlamenttiin runsaat sata paikkaa.

Porukka kuitenkin jakautuisi neljään keskenään riitaisaan ryhmään. Suurin voitto tulisi Marine Le Penin johtamalle Ranskan Front Nationalille. Samaan äärioikeistolaiseen ja ulkomaalaisvastaiseen porukkaan olisi tulossa ainakin Hollannin Vapauspuolue.

Perussuomalaisten nykyinen EFD-ryhmä itse asiassa menettäisi paikkoja, vaikka Britannian itsenäisyyspuolue UKIP saisikin murskavoiton.

Astetta lievemmin EU-kriittisille brittikonservatiiveille taas odotetaan vaalitappiota.

Soinin suuri suunnitelma olisi yhdistää nämä kaksi brittivetoista puoluetta parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Ainakaan tämän hetkisten galluppien mukaan se ei onnistuisi. Iso haaste on myös saada samoista äänestäjistä taistelevat brittikonservatiivit ja EU-eroa vaativat UKIP:laiset sopimaan saman katon alle.

Oikeistopopulistien vastapainoksi myös vasemmistoradikaalit ovat kasvattamassa kannatustaan ja kokonaisuutena parlamentti voikin nytkähtää vasemmalle.

Rehnin EU-haaveita helpottaa se, että tappiostaan huolimatta liberaalit säilyttäisivät ennusteen mukaan paikkansa parlamentin kolmosryhmänä.

Se tarkoittaa, että nykyiselle talouskomissaarille voisi EU:n painavia salkkuja jaettaessa osua esimerkiksi euroryhmän pysyvän puheenjohtajan tehtävä. Toistaiseksi sellaista virkaa ei kuitenkaan ole edes olemassa.

Suomalaisen komissaarin salkku taas on jyvitetty kokoomukselle, ellei sitten pääministeri Jyrki Katainen (kok.) jostain ihmeen syystä luovuta paikkaa Mikkelin miehelle.

Vaaleista viritellään joidenkin mielissä uutta EU-kansanäänestystä, jossa vaihtoehdot ovat liittovaltio tai integraation peruuttaminen Eftan kaltaiseen vapaakauppasopimukseen.

Euroopan parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää kummastakaan asiasta.

Kaikki isot muutokset suuntaan taikka toiseen edellyttävät unionin perussopimuksen muuttamista. Se taas vaatii 28 jäsenvaltion yksimielisen päätöksen.

Maaseutua koskevissa kysymyksissä suurin jakolinja ei kulje siinä, onko meppi EU-myönteinen vai EU-kielteinen, vaan siinä kuinka innostuneesti hän suhtautuu ympäristönsuojeluun.

Lähempää katsottuna EU-parlamentti on ympäristöjärjestöjen ja elinkeinoelämän taistelukenttä, jossa molemmat lobbaavat etujaan vimmatusti.

Ympäristösääntelyn ja talouden ristiriita näkyy melkein kaikkien EU-direktiivien ja asetusten käsittelyssä. Meppien näkemykset eivät läheskään aina noudata kansallisia- taikka puoluerajoja.

Hyviä kysymyksiä meppiehdokkaille riittää.

Pitääkö ilmanlaatudirektiivin ammoniakkirajoja kiristää? Tarvitaanko EU:ssa laki eläinten hyvinvoinnista? Miten määritellään biomassan kestävyys?

Avaa artikkelin PDF