Perämeren kalastaja on uhanalainen – hylkeet ei
Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt esityksen norpan pyynnin sallimisesta Pohjanlahdella. Esityksen mukaan sallittaisiin vain sadan yksilön pyynti.
On käsittämätöntä, että ympäristöministeriö, WWF, jasper pääkköset vastustavat vieläkin Perämeren norppien pyyntiä.
Luonnonsuojelijoina itseään pitävät eivät ymmärrä tai halua ymmärtää kalastajien ja kalakaupan edellytyksiä, kotimaisen kalan turvaamista ruokapöytiin.
Susia on Suomessa on 150, karhuja 1 500, kaatolupia myönnetään tästä 10 prosenttia.
Norppia on lähes 10 000, pyyntiesitys on vain 100 vain prosentti. Tätäkin vähää vastustetaan?
Norppia oli noin 2 000, se oli uhanalainen. Mutta suojelu on tuonut hyvän tuloksen. Laskennoissa on nähty lähes 7 000 yksilöä. Todellinen määrä on 10 000. Sadan norpan pyynti ei kantaa uhkaa.
Susi ja karhu ovat maan petoja, hylkeet meren. Pedoilla ei ole muita uhkia kuin ihminen.
Tuhansia vuosia hylkeitä hyödynnettiin, ne elivät kalastajan ehdoilla. Nyt kalastaja elää hylkeen ehdoilla.
Hylje ei uhkaa henkeä, mutta tappaa kalastajan toimeentulon. Kalastaja on nyt monta kertaa uhanalaisempi kuin hylje. Kun kalastajat katoavat, samalla katoaa kotimainen kala ruokapöydistä. Tätäkö halutaan?
Merellä on 10 000 norppaa ja 30 000 hallia, hylje syö päivässä viisi kiloa kalaa. Kalastajat tietävät, että parhaiten hylkeille kelpaa lohi, siika, taimen. Hylje noutaa ne nyt pyydyksistä.
Hylje on aina syönyt osan kalakannoista, mutta ennen peto tiesi pysyä pois kalastajan pyynniltä. Nyt hylje ja jälkeläiset tulevat esteettä särkemään pyydykset, hakemaan kalat pyynneistä, syömään parasta, helppoa ruokaa.
Pikkukalaan hylje ei enää uhraa voimavaroja. Aiemmin iso määrä hylkeitä teki vähemmän tuhoa. Sadan norpan pyynnillä saataisiin pieni pelote hylkeille.
Voi kysyä, miltä itsestä tuntuisi, jos palkasta iso osa menisi työpaikan kulmille tuleville häiriköille? Miltä tuntuisi, jos samat häiriköt kävisivät vielä yöllä särkemässä työkoneen?
Jos joku ei ymmärrä viittausta, niin tämä on ollut kalastajan kohtalo viimeisen kymmenen vuoden ajan.
Susikeskustelussa Helsingin keltatukkakirjailija kutsui susia pelkäävät kaupunkilähiöihin. Kalastajalle tätä ei voi suositella.
Kalastajalle ei myöskään kannata väittää, että hylkeet eivät haittaa, koska kalastaja saa korvausta. Hyljekorvausta kalastaja ei saa, korvausta hylkeen siedosta saa vain osa kalastajista.
Tämä ei takaa elinkeinoa varsinkin kun sietämisen korvaus uhkaa loppua. Hyljesiedon korvaus ei tuo myöskään kotimaista kalaa kuluttajille.
Suojelijoina itseään pitävät vaativat, että kala-asioiden hoito tulisi siirtää ympäristöministeriölle. Ehdottomasti ei: ”ympäristöministeriölle ei saa missään nimessä antaa kala-asioiden hoitoa”.
Yksipuolisesti asioita tunteva ympäristöministeriö on uhka uhanalaiselle kalastajalle ja kalakaupalle. Kalastaja ei kaipaa viimeistä naulaa elinkeinonsa arkkuun, kotimaista kalaa tulee saada ruokapöytiin tulevaisuudessakin.
Risto Tolonen
kalatalousaktivaattori
Perämeren kalatalousryhmä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
